Tervetuloa kotisivulleni.

Olen eläkeläinen, entinen Yleisradion toimittaja, Suomen eduskunnan jäsen ja Euroopan Parlamentin jäsen. Kun en halua olla mikään ex, käytän itsestäntäni titteliä kauppatieteiden kandidaatti, vaikka en ole enää kandidaatti mihinkään toimeen.


Kommentoin maailman menoa näillä sivuilla ja siirrän niille myös uusia julkaistuja tekstejäni.

Laaja tekstintuotantoni ajalta, jolloin olin Euroopan Parlamentin jäsen, löytyy edelleen näiltä sivuilta jaoteltuna aihealuettain vasemman reunan linkkien takaa.  


Minuun saa yhteyden

sähköpostilla seppanen@kaapeli.fi 
puhelimitse (040-5211729)
kirjepostitse (Partiotie 33, 00370 Helsinki)


Elämää ja entropiaa

Ylläpitämäni Elämää ja entropiaa blogin pari uusinta kirjoitusta on nähtävissä suoraan tästä etusivulta. Kaikki blogi-kirjoitukset ovat selattavissa vasemman reunan 'Elämää ja entropiaa' -linkistä.

27.10.2008 16:33

Ahneus on tauti, joka tarttuu.

Suomeen sen tartutti Islannin virus, ei kuitenkaan viiteen kansanedustajaan.

Pankkitalletukset ovat turvallinen säästämismuoto - jos pankki ei tee konkurssia.

Islannin virusta kantanut pankki Kaupthing teki konkurssin, ja vaarassa olivat noin 10 000 suomalaisen sen Suomen sivukonttoriin tallettamat varat. Heistä noin 900 oli ottanut riskin ja tallettanut yli 25 000 euroa. Se oli riskiraja, jonka yli meneviä talletuksia ei Suomessa voimassa olleen lainsäädännön mukaan korvata talletussuojarahastosta. (Se rahasto on vähän stiiknafuulia, koska siellä on varoja vain noin 1 % kaikista talletuksista eikä se pysty antamaan oikeita pankkitakuita ilman valtiovallan apua).

Kaupthingin asiakkailla oli islantilainen talletussuoja 20 000 euroa, minkä lisäksi se oli ostanut suomalaisen lisätalletussuojan 25 000 euroon saakka.

Kirjoitin toukokuun Hymyssä: "Jos pankista tulee maksukyvytön ja Islanti ajautuu valuutan jättidevalvaatioon, pienen maan kyky taata talletussuojan perusosa (tuo noin 20 000 euroa) on selkeä riski."

Se riski kypsyi sekä Kaupthingin että talletukset taanneen Islannin valtion konkurssiksi.

Riskin ottajat olivat tehneet talletuksensa mielessään islantilaispankin muita pankkeja korkeampi korko: Kaupthing polki rahan hintaa ylöspäin. Se tarvitsi rahaa, jota se osti Suomesta meidän näkökulmastamme korkealla korolla, mutta sen näkökulmasta halvemmalla kuin se sai sitä pankkien välisiltä markkinoilla. Muut pankit tiesivät, että Kaupthing oli huonoissa varoissa rahoitettuaan islantilaista maailmanvalloitusta ja kasinopelejä, eivätkä ne lainanneet sille rahaa yhtä halvalla kuin kansakuntamme ahneimmat suomalaiset tallettajat.

On oikein, että talletuksilla on talletustakuu. Keneltäkään syyttömältä ei saa ottaa pois elämäntyön tuloksena syntyneitä säästöjä pankkien keinotellessa itsensä hengiltä. Valtion tulee turvata viime kädessä säästöt, ja niin on Suomessa tehty viimeksi 1990-luvun alun pankkikriisissä.

Kysymys kuuluu: pitääkö meidän myös korvata tai taata ahneusbasillin nielleiden Kaupthing-tallettajien ylisuuret korot valtion takuulla?

Niin on nyt päätetty eduskunnassa 24.10. Eduskunta hyväksyi ylikorkojenkin valtiontakuut (ja suurin osa talousvaliokunnan jäsenistä unohti täysistunnossa vaatineensa valiokunnassa ylikorkojen maksamatta jättämistä), ja vain viisi suoraselkäistä kansanedustajaa vastusti ahneuden palkitsemista. He olivat Esa Lahtela, Markus Mustajärvi, Markku Uusi-Paavalniemi, Unto Valpas ja Jyrki Yrttiaho. Itse olisin ollut kansanedustajana siinä joukossa ja eri joukossa kuin mm. Martti Korhonen, Paavo Arhinmäki ja Esko-Juhani Tennilä.

Pankkitukea äänekkäästi arvostellut Timo Soini pinnasi äänestyksestä. Hän pyrki - ja pääsi - Espoon kaupunginvaltuustoon. Espoo oli yksi eduskunnan antamien takuiden hyödynsaajista suomalaisen valtiovallan otettua takausvastuulleen myös Kaupthingin suurtallettajien korot. Se siitä Soinin periaatteellisuudesta.