22.03.2006 Tulosta
22.03.2006 13:04

Suomen eduskunnassa päätetään ensi viikolla uudesta rauhanturvalaista, jonka mukaan suomalaisten osanotolle EU:n taistelujoukkojen operaatioihin ei enää tulevaisuudessa vaadita YK:n lupaa. Niin ollen Suomi voi tulevaisuudessa osallistua myös laittomiin hyökkäyksiin Afrikassa.

EU kokoaa taistelujoukkoja nopean toiminnan iskuja varten. Suomi on sitoutunut osallistumaan kyseisiin joukkoihin ja päivystää saksalaisten ja hollantilaisten kanssa Afrikkaan lähtöä varten vuoden 2007 alussa. Sitä varten on aloitettu palkkasotureiden koulutus. Nato-maat hoitavat sotahommansa palkkasoturein.

EU valmistautuu lähettämään joukkoja Kongoon toukokuussa. Kyseessä on poliisioperaatioksi naamioitu sotilaallinen taistelutehtävä Kongon vaalien vapauden turvaamisen nimellä.

"Der Spiegel" (12/2006) kertoo, että monet saksalaiset kansanedustajat varsinkin oikeistolaisesta hallituspuolueesta vastustavat saksalaisten joukkojen lähettämistä Kongoon.  Peruste on se, että 1500 miehellä ei vaaleja voida turvata. Joukkojen lähettämistä pidetään "seikkailupolitiikkana".

On kaksi ehtoa, joiden perusteella saksalaiset saattavat taipua. Toinen on se, että joukkoja pitää saada myös muista maista kuin Saksasta ja Ranskasta (ja sen ehdon täyttämisessä auttaa myös pieni Suomi lähettämällä matkaan muutaman ukon). Toinen on se, että lähettämällä joukkoja nyt EU:n Kongo-operaatioon saatetaan välttyä lähettämästä isoa joukkoa saksalaisia seuraavaan Nato-operaatioon Sudaniin.

Sudanin länsiosassa Darfurissa on ollut pitkään käynnissä sisällissota ja kansanmurha. Kaikki me sen tiedämme. YK, Nato tai EU eivät ole tehneet mitään sen estämiseksi. Afrikan unioni on tehnyt parhaansa, mutta sen rauhanturvajoukot eivät pysty estämään hallituksen hyvin aseistettujen joukkojen mielivaltaa.

Sudanissa on suuret öljyvarat (vaikkakaan eivät juuri Darfurissa). Öljynporausoikeuksia jakaa etnisesti arabipohjainen hallitus, joka samaan aikaan sallii joukkojensa tappavan, kiduttavan ja raiskaavan afrikkalaisia maannaisiaan ja -miehiään Darfurissa.

YK on toimintakyvytön sen johdosta, että turvallisuusneuvoston jäsenmaa Kiina on tehnyt Sudanin hallituksen kanssa suuria öljysopimuksia (ja aseistaa sen sotilaita). Niin ollen ei YK:lta saada mandaattia aseelliseen toimintaan Darfurissa. Kauppapakotteistakaan ei keskustella.

Nato on vielä loppuvuoden aikana esittämässä eurooppalaisille jäsenilleen joukkojen lähettämistä Darfuriin.

Sudanin sisällissotaa ja Darfurin tappamisia ei lopeteta niillä joukoilla, joita sinne nyt suunnitellaan lähtetettäväksi. Jos puhutaan aseilla, Darfurin sodan lopettaminen vaatisi lähes Irakin sodan kaltaisen operaation, ja silloinkin jäisi epäselväksi, kuka saa hallintaansa Sudanin öljyn.

Saksalaiset poliitikot pelkäävät sitä operaatiota. Se sitoisi eurooppalaiset, jotka tarkoittavat hyvää, loputtomaan taisteluun paikallisia pahan voimia vastaan.

Kun Suomessa keskustellaan EU:n taistelujoukoista ja niiden operaatioihin valmistautumisesta poistamalla kriisinhallintalaista YK:n mandaatti, on syytä keskustella myös siitä vaihtoehdosta, että suomalaisia päivystyssotilaita joudutaan lähettämään Darfuriin ensi keväänä. Naton siellä aloittama operaatio ei todennäköisesti onnistu; ei ole käytössä riittäviä resursseja.

Sudanin ja Darfurin tilanne on esimerkki siitä, miten voimattomia me olemme öljyvallan alaisuudessa. Jos emme pysty lopettamaan öljyvaltaa, suomalaisten osallistuminen Naton operaatioon Darfurissa ei ratkaise ongelmaa aseiden ja öljyn yhteenkietoutumisesta. Jos saksalaiset poliittikot pelkäävät osallistumista, suomalaistenkin olisi syytä keskustella siitä, mihin oikein ollaan sitoutumassa.