27.11.2010 Tulosta
27.11.2010 05:27

 

 

 

 

Näinä päivinä puhutaan työeläkejärjestelmästä, ja totisesti syystäkin.

 

Järjestelmä on annettu yksityisten yhtiöiden hoitoon. Vaihtoehto olisi ollut julkisesti hallinnoitu (eräänlainen työeläke-Kela) järjestelmä, jossa muiden maiden tapaan olisi ollut eläkekatto: kenenkään ei pidä saada valtiovallan pakollisiksi määräämistä eläkemaksuista ylisuurta eläkettä. Suomessa ei sellaista kattoa ole, ja sen seurauksena pienituloiset pakotetaan maksamaan suurituloisten supereläkkeet.

 

Työeläkemaksuja rahastoidaan yksityisten yhtiöiden sijoitettavaksi maailman markkinoille. Tänään työeläkerahastoissa on sijoitettavaa noin 135 000 000 000 euroa.

 

 

Jos euro olisi metri, työeläkemetrejä olisi rahastoissa sellainen määrä, että se vastaisi kahtasataa edestakaista matkaa maasta kuuhun. Mutta eivät eurot ole metrejä vaan pääosin bittejä yhtiöiden tietokoneiden kovalevyillä. Merkittävä osa työeläkerahoista on virtuaalista bittipääomaa, jota ei ole muussa muodossa olemassakaan. 

 

Kotimaan osuus työeläkerahastojen sijoituksista on tehnyt 2000-luvulla kuperkeikan. Kymmenen vuotta sitten rahoista oli sijoitettu kotimaahan 2/3 ja ulkomaille 1/3. Tänään luvut ovat toisin päin: 2/3 ulkomaille ja 1/3 koti-Suomeen.

 

 

Työeläkelaitokset uskovat ulkomaisten osakesijoitusten autuuteen. Runsaat 40 % kaikista sijoitusvaroista on kiinni osakkeissa, niistä 3/4 on ulkomaisissa osakkeissa ja niistä edelleen 3/4 Euroopan ulkopuolisissa osakkeissa. Ulkomaiset sijoitukset ovat riskikeskittymä, jossa pörssikasinoiden pelimerkkeinä ovat suomalaisten eläkeläisten rahat.

 

 

Toisaalta, paskanko väliä on riskeillä, voitoilla ja tappioilla tuleville eläkkeensaajille; jotka eivät koskaan tule niitä rahoja näkemään. Rahastoja ei ole tarkoitus käyttää eläkkeiden maksuun vaan työnantajien eläkemaksualennuksiin. 

 

Työeläkeyhtiöiden hallinnointi on helppoa. Valtiovalta on säätänyt eläkemaksut pakollisiksi ja yhtiöt saavat syödä kuormasta eläkeläisten rahaa maksaakseen korruptoituneen hallintonsa ylisuuret palkkiot ja lobbarikomppanioidensa ylläpidon. Valtiovalta turvasi EY-jäsenyysneuvotteluissa yhtiöiden monopolin ulkomaiselta kilpailulta. Eduskunta sosialisoi erityislainsäädännöllä (vuosina 2008 ja 2010) yhtiöiden ottamat sijoitusriskit ilman, että kansanedustajat tiesivät antavansa yhtiöille 6-8 miljardin euron suuruisen lahjan. Valtiovalta on myös säätänyt työeläkeyhtiöille hallintomallin, jossa sekä työntekijä- että työnantajajärjestöjen edustajilla on kiintiöidyt hallintoelinjäsenyydet. Sitä kautta järjestöjyrät valvovat isännättömän rahan kasvottomia johtajia, jotka käyttävät omistajavaltaa kuin työeläkerahat olisivat heidän omiaan. Työeläkeyhtiöiden johtajat ovat Suomen näkymättömät kapitalistit, joiden taloudellis-korporatistiselle vallalle ei ole maassa mitään vertaa. 

 

Jotta systeemi toimisi siihen tapaan kuin on tarkoitettu, siihen tarvitaan Suomen vapaan ay-liikkeen myötävaikutus. Sen edustajat on korruptoitu yksityisten työeläkeyhtiöiden maksamilla palkkioilla. Esimerkiksi Ilmarisen hallituksen varapuheenjohtaja Lauri Lyly (SAK) saa tehtävästään palkkioita noin 33 000 euroa vuodessa ja Mikko Mäenpää (STTK) Varman vastaavasta tehtävästä noin 37 000 euroa vuodessa. Sillä rahalla – tai ei ihan sillä rahalla, koska Ilmarinen maksaa Lylyn hyväksi 5 600 euroa ylimääräisiä eläkemaksuja ja Varma Mäenpään hyväksi 6 300 euroa – nämä toverit panevat pelipöytään jäsentensä eli tulevien eläkeläisten edut.

 

Varman hallituksen jäsen Jouko Ahonen Paperiliitosta osoitti, kenen joukoissa hän seisoi, kun hän lähti 22 500 euron vuosipalkkioilla ja 3 800 euron ylimääräisellä eläke-edulla puolustamaan Lylyn ja Mäenpään hyväksymiä villejä korotuksia työeläkeyhtiöiden johtajien miljoonapalkkoihin ja hulppeita parannuksia näiden muutoinkin erinomaisiin eläke-etuuksiin. Kun työpaikoistaan taistelevat paperiliittolaiset sen kuulivat, Ahoselta meni maine ja työt.

 

 

Nythän hänkin voisi uhrautua, vapaana miehenä ja omine mielipiteineen, SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi ja astella Ilmarisen hallituksen entisen varapuheenjohtajan ja eläke-etujaan sillä tavalla kartuttaneen Lauri Ihalaisen viitoittamaa tietä edustamaan kansaa. En ole mukana kasvokirjassa, mutta eiköhän siellä facebookin sosiaalisessa mediassa löytyisi tilaa myös Ahosen fanittajille?