Elämää ja entropiaa
06.03.2011 Tulosta
06.03.2011 13:49

 

Kiitos luottamuksesta!

 

Niin kai voi sanoa sen johdosta, että uusi kirjani OMA PÄÄOMA loppui parissa viikossa kustantajan varastosta ja siitä valmistuu toinen painos ensi viikolla.

 

Paitsi vastaanotto myös kritiikki on ollut pääosin myönteistä. Kauppalehdessä jopa suositeltiin porvareillekin kirjan lukemista, mikä ei kuitenkaan liene heille helppoa.

Yksi arvostelu johti minun osaltani toimenpiteeseen. Kun Matti Mörttinen kirjoitti Aamulehdessä, että minulla olisi joskus ollut kokoomuksen jäsenkirja, sitä en tunnista enkä tunnusta. Niinpä käytin hyväkseni kokoomuksen tarjoamaa oikaisupalvelua, jossa puolue lupaa itse korjata mediaan sitä koskevat väärät tiedot, ja pyysin kokoomusta oikaisemaan sitä – ja minua – koskevan väärän väitteen. En ole huomannut oikaisua. (Kokoomuksen nuorisojärjestön jäsen olen ollut samaan tapaan kuin Björn Wahlroos oli hamassa nuoruudessaan kommunisti.)

 

Mitä Wahlroosiin tulee, se osuus kirjasta on kritiikissä vaiettu, joka koskee konkreettista suomalaista kapitalismia – ja Wahlroosia ja muita wahlrooseja. Björn Wahlroos, Peter Fagernäs, Kari Stadigh, Henrik Kuningas, Henrik Ehrnrooth ja muut ”rosvoparonit” – ovat tänään sitä, mitä ennen olivat pirutrokarit. Parin sukupolven kuluttua kukaan ei enää muista tapaa, jolla he ovat omaisuutensa hankkineet.. Ei sen raittiimpaa toimintaa ole ollut kuin ennen pirtun salakuljetus.

 

Minusta kirjan tärkein osa on kritiikkini valtion yhtiöiden privatisointia kohtaan. Sanon suoraan, että suomalailta on ryöstetty se kansallisomaisuus, joka vuosikymmenten kuluessa oli kerääntynyt yhteisesti omistettuihin yhtiöihin. Siitä on syytettynä Lipposen hallitus, jonka ministerisosialismi palveli kansan kustannuksella yksityistä etua. Mielestäni esitän siitä vakuuttavaa kymmenien miljardien eurojen verran.

 

Mitä siihen tulee, että vaadin samaista Lipposta Wikileaksin vuotojen perusteella valtakunnanoikeuteen, teen sen sillä logiikalla, että aikoinaan hän itse vaati Kekkosta valtakunnanoikeuteen tämän salaisista keskusteluista Neuvostoliiton johtajien kanssa. Miksei samanlaisista salaisista keskusteluista USA:n edustajien kanssa joutuisi samanlaiseen vastuuseen?

 

Kun nuordemarit vuodattivat julkisuuteen Kekkosen kirjoittaman salaisen raportin keskusteluista neuvostojohdon kanssa Zavidovossa, hän ilmoitti eroavansa presidentin virasta arvioidessaan toisen osapuolen luottamuksen itseensä kadonneen. Samalla tavalla Lipponen kompromentoi luottamuksen Haloseen.

 

 Niinkö vain että ”so what”?

 

 
19.02.2011 Tulosta
19.02.2011 13:55

 

Olen julkistanut uuden kirjani OMA PÄÄOMA. Se on saanut hyvän julkisuuden, mutta mielestäni vähän asian vierestä. Kirjan kovaa ydintä ei ole vielä esitelty.

 

 

Kovaan ytimeen kuuluvat taloudelliset analyysini Suomen valtion omistuksessa olleiden ja meidän kansallisomaisuuteemme kuuluneiden yhtiöiden privatisoinnista. Virheet on vaiettu, vaikka taloudelliset menetykset ovat suunnattomia. Lasken valtion menettäneen – nykypörssikurssein mitattuna – yksinomaan Fortumin privatisoinnissa 12 000 000 000 euroa kansallisomaisuutemme arvosta.

 

 

Kirjan kovaan ytimeen kuuluvat edelleen analyysit niistä EU:n puolista, joista media ei puhu. Helsingin Sanomien kirja-arvioinnissa Unto Hämäläinen antaa siitä erityistunnustuksen: parasta ja perusteellisinta pitkään aikaan.

 

 

Suomessa vaietaan myös EU;n pankkitukitoimenpiteiden laittomuus: se rikkoo omaa perustuslakiaan ja kieltää tosiasiat: ”Karvas totuus on, että Kreikan ja todennäköisesti myös Irlannin ja Portugalin velat täytyy järjestellä uudelleen”. (The Economist 12.2.2011)

 

 

Siihen asti, kun näiden maiden velansaanti loppuu ja niiden kohtalon kello lyö, EU jatkaa yhden ainoan oikean opin politiikkaa. Yhteisen rahan maissa (EMU) poliitikkojen työkalupakissa on vain yksi työväline: ns. sisäinen devalvaatio. Sitä ovat palkkojen ja eläke-etujen leikkaukset, työttömyys sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajo.

 

 

EU-maiden taloutta deflatoidaan inflaation vastaisen taistelun nimissä. Sillä politiikalla ei velkoja makseta, eli velkojen sosialisoiminen ei vähennä niiden määrää. Velalliset vain vaihtuvat, ja pankit saavat pitää voittonsa.

 

 

Kaikki ne pluffaavat, jotka uskovat Kreikan pystyvän maksamaan velkansa meille. Ollemme lähettäneet Kreikkaan rahaa, jotta se voisi maksaa velkansa pankeille, ja kun pannaan toimeen velkojen ”uudelleenjärjestely”, se tarkoittaa, että velkoja leikataan velkaannuttajapankkien sijasta yhteiseen maksuun, meidän tappioiksemme.

 

 

Sitä, mikä on velkaongelman lopullinen ratkaisu, kuvaa seuraava sitaatti: ”Kun tilanne pahenee, USA valitsee inflaation tien ja sen keskuspankki Fed inflatoi koko maailmantalouden.” (Der Spiegel 6/2011)

Kaikki sen tietävät, että kasinokauden loppupeleissä USA:n ylivelkaantuminen hoidetaan inflaatiolla.

 

 

Sitä ennen EU:n liittovaltiovoimat ajavat poliittisilla puskutraktoreilla EU:n oman perustuslain pykälien ylitse. Käytetään hyväksi tilannetta ja tehdään ”enemmän Eurooppaa” viekkaudella, vääryydellä ja laittomasti. Yhteisvastuu muiden veloista on EU:n perustuslaissa kielletty.

 

 

Näitäkin asioita käsittelen OMASSA PÄÄOMASSA, joka on sekä ns. omaelämäkirja että tietokirja, enemmän viimeksi kuin ensiksi mainittu.

 

 

Lopuksi vielä pieni yksityiskohta. Aamulehden arvostelija Matti Mörttinen sanoi lehdessä, että minulla on ollut kokoomuksen jäsenkirja. Kun se ei pidä paikkaansa, olen pyytänyt kokoomusta korjaamaan Aamulehdessä tämän virheellisen tiedon, Kokoomushan on avannut uuden palvelun, jossa se lupaa itse korjata puoluetta koskevat väärät tiedot. Odotan suurella mielenkiinnolla, korjaako se itseään koskevan tiedon siitä, että minulla muka olisi ollut kokoomuksen jäsenkirja.

 
 
06.02.2011 Tulosta
06.02.2011 10:24

 

 

Tiedämme, että EU:n perustuslaki on ylempi kuin Suomen peruslaki ja muut omat lakimme.

 

 

Jos ovat ristiriidassa EU:n tahto ja Suomen tahto, Suomen hallitus käskyttää suomalaiset virkamiehet panemaan täytäntöön ja toimeen EU:n lain ja tahdon.

 

Se, että Suomi on EU:n jäsen, ei riitä nykyiselle poliittiselle eliitille, vaan se tekee suomalaisista entistäkin enemmän EU-alamaisia. Sitä on, kun nykyinen eduskunta on päättänyt kirjata Suomen perustuslakiin uuden pykälän: Suomi on Euroopan unionin jäsen. Sillä kannalla ovat myös demarit, jotka ovat kahden aan sosiaalisteja ja viiden koon (kapitalismi, korporatismi, kompromissi, konsensus, kolmikanta) korruptoimia kvasioppositiolaisia.

 

 

Kun Ahvenanmaa halusi turvat itsehallintonsa ja elinkeinoelämänsä menestyksen, maakunta vaati ja sai Suomen EY-liittymissopimuksessa erityisaseman. Suomelle itselleen ei turvattu vastaavaa asemaa.

 

 

Niinpä Ahvenanmaan ei tarvitse maksaa muille maille pankkitukea ja se myös voi erota – siihen tapaan kuin Tanskalle kuuluva Grönlanti erosi – EU:sta. Suomen perustuslakiin eduskunta omasta puolestaan kirjaa entistäkin vahvemman EU- kytkyn: ”Suomi on Euroopan unionin jäsen.”

 

 

Mitä jos liittäisimme täysivaltaisuutemme palauttamiseksi Suomen Ahvenanmaahan?

 

 

En vaadi tänään Suomea eroamaan EU:sta. Ero tulee, jos se on tullakseen, samaan tapaan kuin Neuvostoliitto hajosi. Sellaista alamaisuutta en hyväksy, että EU kirjattiin Suomen perustuslakiin, mutta esimerkiksi YK:ta ei.

 

 

Asia tulee tämän eduskunnan käsittelyyn lähipäivinä, ja kun kyseessä on perustuslain muutos, siitä joutuu äänestämään myös uusi eduskunta ensi töikseen.

 

 Selvitäpä, äänestäjä, miten ehdokkaasi aikoo äänestää Suomen perustuslakiin kirjattavasta EU:sta asian tullessa uuteen eduskuntaan.
 
20.01.2011 Tulosta
20.01.2011 06:42

Harvoin on istuva ministeri ollut niin isossa asiassa niin suuresti väärässä kuin oli uusmaalainen kansanedustajaehdokas Alexander Stubb sanoessaan kuudella palstalla Helsingin Sanomissa (14.1), että ”eurossa ei ole valuvikaa”.

 

Stubbin mainitsema ”euro” ei ole pelkkä raha, vaan se on paljon enemmän. Se on ennen kaikkea EU:n rahaliitto: EMU.

   

Kun sama raha on ollut käytössä monissa maissa, EMU seteleiden ja kolikkojen muodossa on näyttäytynyt matkustavaisille eurokansalaisille menestystarinana. Myös se, että korot ovat näyttäytyneet velallisille alhaisina, on laskettu EMU:n ansioksi, vaikka matalat korot eivät ole tulleet Eurooppaan EMU:sta vaan USA:sta. Siellä raha oli pitkään löysää ja korot matalalla. Kun USA globalisoi ylivelkaantumisensa ja rahapolitiikkansa koko maailmantalouteen, siitä seurasi kapitalismin valuvika: systeemikriisi. Tarvittiin valtiot apuun sosialisoimaan yksityiset velat.

   

EMU:un liittyi alun alkaen sokkelin valuvika: euromaat olivat liian erilaisia samaan rahapolitiikkaan ja yhteiseen rahaan. Me Suomen EMU-jäsenyyden kriitikot sanoimme jo markasta luopumisen aikaan, että EMU ei ole optimaalinen valuutta-alue; että maiden erilaisesta kehityksestä syntyy ongelma. Niin kävi, ja euron todellinen hinta suomalaisille paljastuu Kreikan ja Portugalin velkakriiseissä sekä Irlannin ja Espanjan pankkikriiseissä.

   

Kun Suomi 20 vuotta sitten ylivelkaannutettiin tuontirahalla ja väärällä valuuttakurssilla, kriisistä päästiin ulos devalvoimalla eli panemalla markat muille alennusmyyntiin. EMU on kuitenkin vienyt politiikan työkalupakista pois tämän vaihtoehdon. EMU:ssa ainoa joustoväline on ns. sisäinen devalvaatio: palkanalennukset, eläke-etujen leikkaukset, työttömyyden kasvun hyväksyminen sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan alasajo.

   

Löysällä ja halvalla rahalla ylivelkaantuneiden EMU-maiden velkatulivuoren purkautuessa euro tuo tätä sisäisen devalvaation tuhkaa Suomeen.

   

EMU-maiden pääministerit päättivät pelastaa pankit ja niiden saatavat vaihtamalla velalliset eli ottamalla muiden maiden velat yhteiseen maksuun. Se oli vastoin EU:n perustuslain artiklaa 125, joka nimenomaan kieltää sellaisen yhteisvastuun. EMU:a hallinnoiva Euroopan Keskuspankki (EKP) omasta puolestaan toimi vastoin omaa ohjesääntöään ostamalla ylivelkaantuneiden maiden lainapapereita ja hyväksymällä niitä systeemikriisiin ajautuneiden pankkien ”elvytysluottojen” vakuudeksi. Sillä tavalla EKP:stä on tehty roskapankki, joka salaa meiltä maksajilta myrkyllisen vakuusjätteensä määrän.

   

EMU:n kriisin syyllisiä ovat maksukyvyttömille maille rahaa lainanneet pankit. Kun EU:ssa valittiin pankkien pelastamisen tie jäsenmaiden veronmaksajien kustannuksella, siitä voidaan päätellä, että ns. markkinavoimat ovat sulkeneen EU:n poliitikot rautaiseen häkkiin, josta pääsee pois vain alistumalla rahan tahtoon. Jyrki Katainen riemuitsi valtioiden selättäneen markkinavoimat tilanteessa, jossa hän itse makasi molskilla selällään pankkien niskalenkistä.

   

Kaikesta tapahtuneesta riemuitsee kansanedustajaehdokas Alexander Stubb: ”EU:n taloudellisessa integraatiossa on menty viimeisen kuuden kuukauden aikana eteenpäin enemmän kuin kuuden vuoden aikana yhteensä.”

   

On menty ”eteenpäin” siinä EU:ssa pyhitetyn konjakkkitehtailija Jean Monnetin hengessä, että Euroopan kansoja pitäisi ohjata kohden supervaltiota niin, että niiden kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Tämä voidaan hänen mukaansa saavuttaa toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon ja jotka väistämättä ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.

   

Kun EU:n federalistit ja natottajat esittävät kapitalismin systeemikriisin ratkaisemiseksi lisää ”Eurooppaa”, eli lisää EU:ta, he käyttävät tilannetta hyväkseen. Heidän vivutusvälineensä on ”taloudellisen päämäärän” muoto eli yhteisvaluutta euron pelastaminen siirtämällä jäsenmaiden oma talouspolitiikka niiden vallasta EU:n toimivaltaan.

   

Alexander Stubb on saanut oppinsa Milton Friedmanilta, joka kirjoittaa koko 155 senttimetrinsä tuottamalla aatteen palolla (ja siinä kommunististen opinkappaleiden hengessä, että ”vallankumoukset ovat historian lokomotiiveja”) vallankaappauksen otollisesta hetkestä näin:

 

 

 

”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään. Minä katson, että meidän tehtävämme on juuri se, kehittää nykyiselle politiikalle vaihtoehtoja, pitää ne elossa ja tarjolla, kunnes poliittisesti mahdoton kääntyy poliittisesti väistämättömäksi.”

   

Friedmanin taloustiede perustuu rahan rahasta tekijöiden hyvinvointiin ja vastaavasti kansojen pahoinvointiin. Se on rottakokeita ihmisillä siinä hengessä, että valuvikaa ei ole eurossa vaan Euroopassa. Siksi tarvitaan ”lisää Eurooppaa”.

   

Tämän päivän Hesarissa Jyrki Katainen – ehkä huomaamattaan – todistaa, miten pieni on se eliitti, joka käyttää – Olli Rehnin tehdessä likaista työtä – tätä kriisiä hyväkseen, miten epädemokraattisesti se sen tekee ja miten kansat pannaan maksamaan pankkien ja niiden toimitsijoiden virheet ja voitot.

  
 
<< Alkuun < Edellinen 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Seuraava > Loppuun >>