Amerikanpuudeleita, onko heitä?, Kaleva 20.9.2008 Tulosta

Olin vanhoina (hyvinä) aikoina Oulun Ynnin lähettämänä kesän Pittsburghin NMKY:n leirillä USA:ssa. Olot olivat, arvatenkin, taivaalliset verrattuna Guantanamon leiriin Kuuban saarella. Se on siellä, koska Bush ei saa kidututtaa vankeja USA:n maaperällä.
 
Omalla leirilläni opin paljon ja hyvää USA:sta, esimerkiksi sen, että vahvalla itsetunnolla jenkki menee läpi harmaan kiven. Toisaalta siellä uskotaan raamatun luomiskertomukseen niin että maailma on luotu vain heitä varten.
 
USA:n rakas vihollinen on Venäjä, jota on alettu EU:ssa moukaroida kuin ay-liikettä EY-tuomioistuimessa.

Silmät ja korvat ummella EU:ssa halutaan unohtaa, että Georgian sodassa hyökkääjä oli amerikanpuudeli Saakashvili. Hänen "demokratiansa" alkoi parlamentin valtauksella eli ruusuvallankaappauksella ja on se Saakashvilin yksinvaltaa. Maassa ei ole vapaata mediaa vaan poliittisia vankeja. Etnisiä vähemmistöjä pakkogeorgialaistetaan siinä hengessä kuin sitä teki 1990-luvun alussa Etelä-Ossetiassa äärikansallismielinen presidentti Gamsahurdia, jonka luut luulotellun voitonpäivän kunniaksi tuotiin Tshetsheniasta Georgiaan.
 
Kun Saakashvilin työtoverina kuusi vuotta toiminut ex-puolustusministeri Irakli Okruashvili siirtyi oppositioon, Saakashvili vangitutti hänet. Televisiossa esitettyä "tunnustusta" vastaan hän pääsi vapaaksi, pakeni ja sai poliittisen turvapaikan Ranskasta. Hän vertaa vanhaa kaveriaan Hitleriin.
 
Ex-ulkoministeri Salome Zourabichvili puolestaan raportoi vaaliväärinkäytöksistä ja kansalaisvapauksien polkemisesta. Ex-pääministerin Zurab Zhvanian kuolema epäselvissä oloissa, sisäministeriön miesten tilaama liikemies Sandro Girgvilianin murha ja huhut oppositiomies Badri Patarsishvilin murhatilauksesta ovat tuottaneet pelon ilmapiirin.
 
Meidän turvallisuuttamme ei Georgia uhkaa; onhan Saakashvilin ja meidän välissä Venäjä.
 
Jos tämä mainittu Venäjä - jättiläismäisine ongelmineen - eristetään eikä EU sido sitä yhteisöllisesti, siellä voimistuu äärikansallismielisyys. Sen myötä saatana saapuu taas Moskovaan.
 
Venäjällä ei ole ystäviä Baltian amerikanpuudeleissa, joiden käsissä on Itämeren alueen vakaus.
 
Liettuan 81-vuotias presidentti Valdas Adamkus pakeni vuonna 1944 neuvostojoukkoja Saksaan (mikä kertoo perheen puolen valinnasta sodassa?). Sieltä hän jatkoi USA:han, jossa asui puoli vuosisataa ennen paluuta Liettuaan. Hän on aidosti Venäjä-vihamielinen.
 
Latvian 71-vuotias presidentti Vaira Vike-Freiberga taas löysi uuden kodin Kanadasta. Tämä Irakin sotahaukka, joka oli pois maasta 54 vuotta, on - jos mahdollista - vieläkin russofobisempi kuin liettualaiskollegansa.
 
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves taas syntyi Ruotsissa ennen siirtymistä USA:han. Hän oli 10 vuotta USA:n propagandaradio Free Europen miehiä ennen muuttoaan (ei paluutaan) Viroon. Hän suhtautui sen verran äksysti Tarja Halosen Venäjä-pähkäilyhin, että siinä oli jälkiä jälkineuvostolaisen stressin tuottamasta vakavasta post-traumaattisesta oireilusta. Amerikanpuudeleita hänkin.
 
Bryssälän patologisten russofobistien sankkaan joukkoon liittyi myös "ouluntohtori", "ahtisaarenkeksijä" Lasse Lehtinen, joka pelottelee suomalaisia ja uskottelee Venäjän haluavan sotilastukikohtia Suomesta!
 
Maamme etu ei ole se, että liittovaltiomielinen kokoomus edustaa puolueena kotiamerikanpuudeleita, jotka Venäjää ulkoisesti saatanallistavien voimien kanssa natottavat Suomea samassa kennelissä kuin kaviaaridemari Martti Ahtisaari, Oulun Ynnin poikia niin kuin minäkin.