Työntekijöille turpiin, UV 1/2008 Tulosta

EY-tuomioistuin: Lakko-oikeus ei ole ehdoton

Viking Line halusi liputtaa Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöineen Rosella-laivan pois Suomen lipun alta.
 
Syynä olivat merihenkilökunnan palkat ja edut suomalaisen työehtosopimuksen mukaan.
 
Tilalle haluttiin Viron (tai Norjan) lippu ja sen mukana halvempi työehtosopimus.

Kansainvälinen liitto solidaarinen

Merimies-Unioni puolusti Rosellan suomalaisia työntekijöitä.
 
Se vaati Viking Linea lakon uhalla luopumaan ulosliputuksesta tai ainakin turvaamaan laivan henkilöstölle suomalaisen työehtosopimuksen mukaiset edut.
 
Kansainvälinen Kuljetustyöväen liitto (ITF) käy taistelua mukavuuslippualusten työntekijöiden työehtojen parantamisesta, ja se asettui tukemaan Merimies-Unionia: sen jäsenliittojen (mukaan luettuna Viron liitto) ei tullut neuvotella Rosellan työehdoista ohi Suomen liiton.

Englantilainen tuomioistuin työnantajan puolella

Kun Virosta sitten tuli EU:n jäsen, Viking Line haki ulosliputus- ja mukavuustyöehtokannalleen tukea EU-lainsäädännöstä. Sen mukaan työtaistelutoimet rajoittivat EU:n perussopimuksen mukaista sijoittumisvapautta (43 artikla) sekä myös työntekijöiden vapaata liikkumista (39 artikla) ja palvelujen tarjoamisen vapautta (49 artikla).
 
Työntekijöiden liittojen mukaan oikeus työtaistelutoimeen työpaikkojen säilyttämiseksi on EY-lainsäädännön mukainen perusoikeus, joka tunnustetaan "Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa" sekä "työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa". Niihin molempiin on viittaus EU:n perussopimuksessa (XI osasto ja artikla 136).
 
Viking Line vei asian kauppaoikeustuomioistuimeen Englannissa, joka on ITF:n kotipaikka, ja voitti jutun siellä: työntekijäliittojen toimet olivat oikeuden mukaan EU:n perussopimuksen vastaisia ja laittomia.
 
Ammattiliitot veivät asian sen jälkeen valitustuomioistuimeen, joka pyysi siitä ennakkoratkaisun EU:n perustussopimusta tulkitsevalta EY-tuomioistuimelta.
 
Se on EU-sopimusten tulkinnassa korkein oikeus. Sen tulkinnoista, jotka ovat osa EU:n oikeusperustaa, ei voi valittaa. Perussopimusten tulkintamonopolin ja tapauskohtaisten päätösten kautta EY-tuomioistuimesta on tullut myös lainsäätäjä eikä vain tulkitsija.

Korkean oikeuden päätös

EY-tuomioistuin rajasi kannanottonsa vain sijoittumisvapautta koskevan 43. artiklan tulkintaan, jonka se katsoi kuuluvan tässä asiassa toimivaltaansa.
 
Sen mukaan "työtaistelutoimen toteuttaminen lakko-oikeus mukaan lukien on tunnustettava perusoikeutena", mutta "sen käytölle voidaan asettaa rajoituksia".
 
Kun työtaistelutoimi voi vaikuttaa yritysten sijoittautumispäätöksiin, niin ollen se voi loukata artiklan 43 mukaista niiden sijoitusvapautta. Viking Linen tapauksen kaltaisessa tilanteessa "yksityinen yritys voi vedota siihen suoraan ammattiliittoa tai ammattiliittojen yhteenliittymää vastaan".
 
Toisaalta EY-tuomioistuin ei ottanut kantaa siihen (vaan jätti sen ennakkopäätöstä pyytäneen tuomioistuimen harkittavaksi), voiko ay-liikkeen työtaistelutoimi olla oikeutettu sijoittautumisvapauden rajoitus.

"Harmaa alue"

EU:lla on "paitsi taloudellinen myös sosiaalinen päämäärä": tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta on verrattava sosiaalipolitiikan päämääriin, joihin kuuluvat muun muassa "elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu".
 
EY-tuomioistuin jätti kansallisen (tässä tapauksessa englantilaisen) tuomioistuimen harkintaan, olivatko Merimies-Unionin jäsenten työpaikat "vaarassa tai vakavasti uhattuina", "voidaanko ammattiliiton työtaistelutoimella taata tavoitellun päämäärän toteutuminen ja ylitetäänkö sillä se, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi" ja oliko Merimies-Unionilla "tähän toimeen sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimusten määräysten valossa muita keinoja, jotka rajoittavat vähemmän sijoittumisvapautta".

EY-tuomioistuin jätti tulkitsematta, mikä työehtosopimus on EU-laillinen Rosellan tapauksessa. Siihen varmaankin vielä palataan toisissa oikeustapauksissa.
 
Sen mukaan työtaistelutoimi on yrityksen sijoittatumisvapauden rajoitus: "Pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset työtaistelutoimet, joilla pyritään siihen, että yksityinen yritys, jonka kotipaikka on tietyssä jäsenvaltiossa, tekee työehtosopimuksen tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen ammattiliiton kanssa ja soveltaa tämän työehtosopimuksen määräyksiä kyseisen yrityksen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön työntekijöihin, ovat kyseisessä artiklassa tarkoitettuja rajoituksia."
 
Kuitenkin "nämä rajoitukset voidaan periaatteessa oikeuttaa työntekijöiden suojelun kaltaisen yleistä etua koskevan pakottavan syyn suojelulla edellyttäen, että osoitetaan, että niillä voidaan taata oikeutetun päämäärän saavuttaminen ja että niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi."
 
Tällainen tuomio tekee kansallisten työehtosopimusten tulkinnasta toisten maiden kansalaisiin ja palveluntarjoajiin ns. harmaan alueen, jossa ei ole selkeitä sääntöjä ja jossa ne säännöt määräytyvät tulevien oikeustapausten perusteella EU-tuomareiden uusliberaalisen harkinnan mukaan.
 
EU:n uusi perustuslaki siihen liitetyn perusoikeuskirjan kanssa ei tuo valoa pimeyteen: EU-lainsäädännössä ei turvata rajoittamatonta työtaisteluoikeutta.
 
Meidän lakimme ovat työntekijäystävällisemmät, ja siksi EU:n perustuslaki pitäisi hylätä.

Päälle päätteeksi Waxholm-tapaus

Ruotsissa on erilainen työehtosopimuskäytäntö kuin Suomessa tai muissa EU-maissa.
 
Ruotsissa ei tunneta - EU:ssa ainutlaatuiseen Suomen käytännön tapaan - työehtosopimusten laillista yleissitovuutta.
 
Kun Suomessa alakohtaiset työehtosopimukset ovat lain mukaan koko alaa sitovia riippumatta siitä, ovatko työnantajat tai työntekijät järjestäytyneet, Ruotsissa toimitaan toisella tavalla. Siellä ammattiliitot neuvottelevat järjestäytymättömien työnantajien kanssa työehtosopimusten mukaiset lisäpöytäkirjat.
 
Kun Waxholmin kunta julisti tarjouskilpailun suunnitellusta koulurakennuksesta, sen voitti latvialainen yhtiö Laval un Partneri (oman maansa standardien mukaisella työn hinnoittelulla). Se toi Latviasta rakentajat, jotka olivat aluksi ammattiliittoihin kuulumattomia ja joihin heidän työnantajansa oli sittemmin valmis soveltamaan latvialaista työehtosopimusta.
 
Se ei kelvannut Ruotsin rakennustyöväen liitolle, joka vakiintuneen kansallisen käytännön pohjalta halusi - työmaan saarron uhalla - rakennuksella noudatettavan ruotsalaista työehtosopimusta.

EY-tuomioistuin laillisti sosiaalisen dumppauksen

Latvialainen yritys, joka sai voimakasta tukea ruotsalaisilta työnantajilta, vei asian ruotsalaiseen työtuomioistuimeen. Koska kysymys oli EU-lakien tulkinnasta, se pyysi asiasta EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun.
 
Sieltä tuli kylmää kyytiä ruotsalaiselle työehtosopimusjärjestelmälle.
 
Koska työehtosopimusten määräykset eivät ole sinällään lainvoimaisia vaan perustuvat ainoastaan työmarkkinaosapuolten keskinäisiin sopimuksiin, sovittuja minimiehtoja ei EY-tuomioistuimen mukaan tarvitse noudattaa yleissitovasti. Sen mukaan latvialaistyönantajalla oli oikeus toimia oman maansa työehtosopimuksen mukaan Ruotsissa.
 
Päätös pakottaa Ruotsin ottamaan käyttöön lailliset minipalkat ja työehdot. Se pakottaa Ruotsin muuttamaan koko työehtojen sopimusjärjestelmän.
 
Kun ammattiliitot ovat tähän saakka voineet taistella lakkoaseella sen puolesta, että maahan ei tule toisten maiden halpatyövoimaa tekemään työtä alitse kansallisten minimisäännösten ja että muiden maiden työntekijät saavat Ruotsissa samat edut kuin ruotsalaiset, työtaistelutoimet sen päämäärän puolesta on EU:ssa nyt julistettu laittomaksi toiminnaksi.

Suomen yleissitovuus

Tällä EY-päätöksellä ei ole suoranaista vaikutusta Suomeen, jossa työehtosopimusten yleissitovuus perustuu lakiin toisin kuin Ruotsissa.
 
Vaarallinen on kuitenkin oikeuden perustelu, jonka mukaan työehtosopimuksiin perustuen ei voida vaatia toisten maiden "lähetetyille työntekijöille" (posted workers) parempia työnteon minimiehtoja kuin on lähettävän maan työehtosopimuksissa. Se saattaa enteillä halpatyövoiman maihinnousua.
 
Muista pohjoismaista tanskalaiset työntekijät ovat asettuneet voimakkaasti ruotsalaisten tovereiden puolelle - ja on jopa uhattu kaataa EU:n perustuslaki tähän asiaan. Siksi Tanskassa ei tule perustuslaista kansanäänestystä (vaikka Tanskan aikaisemmin saamien erivapauksien poistamisesta saatetaankin äänestää).
 
Meillä Viking Linen tapaus on tärkeämpi kuin Waxholmin tapaus. Jää auki kysymys siitä, minkä maan työehtoja voidaan työtaistelulla painostaa noudatettavaksi rajat ylittävän työnteon tapauksissa.

Komission vastaus Esko Seppäsen asiaan liittyvään
kysymykseen europarlamentin suullisella kyselytunnilla 15.1.2008:
http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&task=view&id=515&Itemid=34