Ekovasemmisto - 8.6.2001 Tulosta

(KU 8.6.2001)

Kävin Kiinassa, jossa siirryttiin markkinasosialismiin vuonna 1978. Siitä lähtien on maan taloudellinen kasvuvauhti ollut keskimäärin yli 9 % vuodessa. Se lienee maailman ennätys. Kommunistisessa puolueessa ovat itse itseensä tyytyväisiä.
Kiinalaiset sanovat miettineensä 50 vuotta, mitä on sosialismi, mutta vielä se ei tullut heille selväksi. Alussa sen kuitenkin piti olla 100-prosenttista sosialismia, jossa ei sallittu yksityisomistusta eikä juuri mitään yksityisomaisuutta, mutta nyt nähdään, että putipuhdas sosialismi edustaa vinoutunutta käsitystä sosialismin olemuksesta.

Kun luultiin, että sosialismin tulemiseen riittää pelkkä vallanvaihdos, -kaappaus tai -kumous, elämä opetti, ettei riitä; että pitää tietää myös mitä sen jälkeen tehdään.
Aluiksi Kiinan sosialismi oli neuvostoliittolaista tuontisosialismia. Kun neukkien kanssa syntyi riitaa, sitä käytiin enemmän Stalinista kuin opista. Maokin rakasti henkilökulttia, mutta omaansa. Ajan kanssa opittiin sitten ihan oikeasti, ettei sosialismia voi tuoda vaan sen pitää olla tee se itse-sosialismia.
Pitkään hyväksyttiin ainainen puute ja pula, kun uskottiin, että sosialismi oli "alussa pitää kärsiä"-ideologiaa. Vauraus ja hyvinvointi hylättiin, kun niiden koettiin kuuluvan kapitalismiin.
Reaalisosialismi
ei tuottanut kenellekään rikkautta, mutta ei se poistanut massoilta köyhyyttäkään. Kiinalaiset sanovat nyt, ettei köyhyys voi olla sosialismia. Sitä, mikä ei kelpaa kansalle, ei pidä kutsua sosialismiksi. Kiinassa ollaan tänään herkkiä järjestelmien kaatumisille.
Kun kansantalous ankkuroitiin suunnitelmiin, markkinattomasta keskussuunnittelusta tuli vähitellen este taloudelliselle toiminnalle. Oli taloudellisten keinojen tuhlausta, ettei ollut markkinoita. Nyt sanotaan, etteivät markkinat kuulu vain kapitalismin taloudelliseen työkalupakkiin, vaan ne ovat tapa jakaa resursseja markkinasosialismissa. Taloudellisessa käytössä markinat voivat olla väline lisätä tuotantoa ja keino saada talous palvelemaan ihmisten elintason paranemista. Hintansakin niillä on. Se maksetaan luonnon kulumisena.
Olen pohtinut, pitäisikö vasemmiston palata sosialististen aatevirtausten juurille ja alkaa uudelleen käyttää hyväksi historiallisen vasemmiston parisataavuotista yhteiskunnallista perintöä sekä ihmisten että luonnon riiston - vähintäänkin - paljastamiseksi. Toinen vaihtoehto on ruveta vihreäksi. Vihreistä ei kuitenkaan näytä olevan globalisaation tai kapitalismin vastavoimaksi. He eivät halua luomusosialismia eivätkä he kyseenalaista kapitalismia, joka on eri asia kuin markkinatalous.
Vasemmistolle kapitalismi on vihollinen, koska siihen kuuluu "omistajalle kuuluu kaikki"-periaate. Se tekee mahdottomaksi ajaa yhteistä etua. Uussosialismissa pitää ajaa yhteistä etua, mutta pitää sallia myös yksityinen etu: pyrky ja aloitteellisuus.
Putipuhtaan opin vaalimista vartioi reaalisosialismissa - koko proletariaatin nimissä - usein yksi ihminen. Se oli poliittista diktatuuria. Se maksoi kymmenien miljoonien ihmisten hengen ensin Venäjällä ja sitten Kiinassa. Vallankumous toteutti väkivalloin itseään. Ja kun kansallissosialismissakin vannottiin sosialismin nimeen, kaikenlaisella valtiomonopolistisella sosialismilla (VAMOSOS) on ollut taipumus olla olematta demokratiaa.
Sosialismin pitää olla samaa merkitsevä sana kuin demokratia! Vain silloin se on vaihtoehto kapitalismille, jonka ominaisuuksiin ei kuulu demokratia. Markkinatkaan eivät tuota demokratiaa vaan kaikkien arvojen kaupallistumista ja tulojen epätasaista jakautumista.
Esitän varovaisesti sosialismi-sanan kunnianpalautusta. Pitää olla jotain, mistä pitää kiinni. Nyt on vasemmiston ote irronnut lähes kaikesta.
Uussosialismi ei voi olla paluuta entiseen, koska siihen ei ole paluuta, eikä mikään mennyt sitä paitsi toistu samanlaisena uudelleen. Voi olla tarpeen antaa sanalle uuden sisällön (demokratia) ohella myös uusi nimi. Miten olisi "ekologinen sosialismi"?
Ekososialismi
merkitsisi luonnon ainutkertaisuuden arvostamista ja kunnioittamista sekä aineiden ja energian kierrätykseen perustuvaa taloudellista toimintaa. Sosialismia olisi siinä yhteiskunnallisen turvallisuuden tavoite: rauha ja hyvä sosiaalinen vointi kaikille.
Ekovasemmisto voisi olla jonkinlainen vapautusliike markkinoiden ja kaupallisuuden diktatuurista. Sen pitäisi edustaa modernia yhteisöllisyyttä, joka olisi ase taistelussa sanojen "moderni", "uusi" ja "edistys" sisällöstä - ja sitä kautta aloitteesta.
Aloitteita ei anneta, ne pitää ottaa!