Ihmisille syötetään GMO-peräisiä tuotteita heidän tietämättään UV 4/01 Tulosta
Ihminen tekee geneettisesti muunnettuja organismeja (GMO), kun hän siirtää luonnon kasveista, bakteereista ja viruksista geenejä toisiin lajikkeisiin.
GMO-kasveja ei ole - vielä - tehty Suomen ilmastoon eikä pohjoisen luonnon oloihin. Meillä viljellään vain luonnonlajikkeita ja syödään luonnon ruokaa.
Mutta kun Suomen sikoja ja kanoja ruokitaan GMO-peräisellä soijarehulla, sitä kautta myös ihmisille syötetään geenimanipulointiperäistä ruokaa.
Onpa Suomessa myyty - muka vahingossa! - maanviljelijöille kanadalaista rapsinsiementäkin, jota ylikansallinen siemenmonopoli Advanta oli - jälleen vahingossa - toimittanut vapaille EU-markkinoille.

Talonpojan tappolinja

Bioteknologia on päivän muotisana. Pörsseissä alan yhtiöt saattavat kokea lähivuosina samanlaisen nousun kuin oli vastikään puhjennut IT-kupla.
Toisaalta GMO-tuotteet voivat aiheuttaa alan yhtiöille taloudellisia riskejä, kun kyseessä eivät ole mitkään luonnonvalinnan läpikäyneet luomutuotteet vaan synteettiset agrotuotteet. Sen takia alan huonomaineisin yhtiö Monsanto on yhtiöittänyt GMO-bisneksen irti pääyhtiöstä. Niin se varautuu siihen, että tulee odottamattomia korvauksia. Tytäryhtiörönsyn voi sitten tarvittaessa panna vaikka konkurssiin muun toiminnan kärsimättä.
Maailman suurimpia kasvinsuojeluaineiden tuottajia ovat Du Pont, Monsanto ja Novartis, jotka ovat huomanneet trendin ja siirtyneet kemian teollisuudesta siemenbisnekseen. Ne valtaavat omiin nimiinsä koko ruokaketjun siemenistä supermarkettien myyntihyllyjen tuotetarjontaan.
Agrobisneksen monopoliyhtiöillä on aivan uudenlaiset toimintatavat. Ne ovat patentoineet kasvilajikkeensa ja perivät niistä erityisiä teknologiamaksuja. Niinpä talonpoika ei enää saa kylvää omasta sadosta säästettyjä siemeniä seuraavan vuoden sadoksi. Kun yhtiöiden uudet siemenet ovat kalliimpia kuin vanhat, entistä suurempi osuus sadosta virtaa suuryhtiöiden laareihin. Näin maatalouden globalisaatiolla on sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia, jotka muuttavat monissa maissa maatalouden rakenteen ja maaseudun elämänmuodon.
Suuryhtiöiden toiminta vaikuttaa myös geneettiseen eroosioon: Merkkituoteviljelyn lisääntyessä ja lajikkeiden yksipuolistuessa jäljelle jää vähemmän sellaisia lajikkeita, jotka edustavat lajirikkautta.

Kasvinsuojeluaine- ja hyönteiskestävyys

Eniten viljellään soijaa ja maissia.
Puolessakymmenessä vuodessa GMO-kasvien viljelyalat maailmalla ovat kasvaneet 50 miljoonaan hehtaariin. Se on 20-kertaa suurempi peltoala kuin kaikki Suomen pellot yhteensä.
GMO-kasveja viljellään eniten USA:ssa, jossa soijan viljelyalasta yli puolet ja maissialasta yli kolmannes on GMO-lajikkeilla. Argentiinassa GMO-soijan osuus on 75 %. Sieltä siemeniä salakuljetetaan naapuriin Brasiliaan, jossa GMO-lajikkeiden viljely on kielletty, mutta siitä eivät kaikki välitä.
GMO-soijan
perusominaisuus on kasvinsuojeluainekestävyys. Soijaan siirretään myrkynkestävä glyfosfaatti-geeni, ja myrkkyruiskutuksilla tapetaan sitten kaikki muut (rikka)kasvit paitsi nämä.
GMO-maissiin
taas lisätään sellaista geneettistä materiaalia Bacillus thurinhienesis-bakteerista, joka saa uuden Bt-maissin tuottamaan itse myrkkyä maissikoisi-toukkia vastaan. Tavoitteena on parempi hyönteiskestävyys.
Kiinassa tuotetaan viruksenkestävää GMO-tupakkaa vastaavalla menetelmällä.
Voidaan myös yrittää lisätä joidenkin kasvien "hyödyllisiä" ominaisuuksia geenimanipuloinnilla. Voidaan esimerkiksi yrittää löytää allergianaiheuttajageenit ja leikata ne pois kasvien DNA:sta. Voidaan myös yrittää löytää jonkun kasvin rautapitoisuutta lisäävä geeni tai muuten parantaa kasvin "laatua".
Satomääriä ei tällä tavalla saada merkittävästi lisätyksi. Mahdolliset hyödyt syntyvät ennen muuta GMO-kasvien uusista, ihmisen synnyttämistä ominaisuuksista: kasvimyrkkykestävyydestä ja hyönteismyrkyn itsetuotannosta.

Riskit

GMO-tuotteiden tuominen markkinoille on luvanvaraista. Lupaehdoissa on saatettu säätää, että tiettyjä lajikkeita saa syöttää vain eläimille. On kuitenkin näyttöä siitä, että niitä on myyty myös ihmisravinnoksi. Syömme GMO-ruokaa enemmän kuin arvaammekaan?
Kun uudet GMO-lajikkeet eivät ole aikojen kuluessa läpäisseet luonnonvalinnan seulaa, ei tiedetä, ovatko ne pitkän päälle elinkelpoisia ja mitä tapahtuu viljeltäessä samaa lajiketta pitkään samalla paikalla.
On selvää, että siitepölyä karkaa ja sekoittuu luonnonkasveihin, ja sillä tavalla syntyvien mutaatioiden luonnonkestävyyttä ei tiedetä. Yllättäviä mutaatioita syntyy myös ekosysteemien muissa osissa. On mahdollista, että sopivissa olosuhteissa syntyy uusia tuhoeläinlajeja, joihin eivät vanhat myrkyt enää tehoa, ja se saattaa edelleen lisätä maanviljelyn kemikalisoitumista.
Ihmisten terveyden näkökulmasta ei riitä, että GMO-tuotteilla on tehty eläinkokeita. Uudet ruuat saattavat synnyttää sellaisia aineita ja tuottaa sellaisia sivuvaikutuksia, joita ei ole aikaisemmin tunnettu. Viisainta on olla näissä asioissa erittäin varovaisia, eikä uusia tuotteita pidä saattaa nopeasti markkinoille vain jotta yhtiöt saisivat nopeasti tutkimusrahansa pois maanviljelijöiltä ja kuluttajilta.
Monet ihmiset ovat luontaisesti epäluuloisia luonnottomia asioita kohtaan. USA:ssa ja EU-alueella tehtyjen mielipidetutkimusten mukaan puolet kansalaisista vastustaa GMO-ruokaa, ja geenimanipuloitujen ainesosien merkitsemistä tuoteselostuksiin vaativat melkein kaikki.

Merkinnät

Valintatilanteissa monet haluavat sekä tietää elintarvikkeiden GMO-sisällön että ostaa sen sijasta luonnontuotteista valmistettua ruokaa. Se saa jopa maksaa enemmän, ja usein se maksaakin.
On syntynyt tilanteita niin että luonnonlajikkeilla tuotettu soija on ollut loppumassa varastoista samaan aikaan kun ne ovat täynnä GMO-soijaa, jota ei haluta ostaa. Sellaisessa tilanteessa on vaikea uskoa, että myyjät eivät sekoita lajikkeita keskenään. Ilman tarkkoja tutkimuksia ei eroja huomata, eikä pieniä pitoisuuksia huomata lainkaan.
Tuotemerkinnät ovat tärkeitä, mutta tärkeää on myös niiden luotettavuus. Sen takia EU:ssa ollaan ottamassa käyttöön järjestelmä, jonka mukaan tuottajat vastaavat siitä, että GMO-tuote voidaan jäljittää ketjussa taaksepäin aina kasvupaikalle saakka. Näin varaudutaan joidenkin tuotteiden myynnistä poistamiseen niiden arvaamattomuuden takia.
Lopputuotemerkinnät eivät ratkaise ongelmaa GMO-peräisistä eläinrehuista, irtotavarasta ja tuontituotteista, joiden osalta valvonta helpoiten pettää.
EU valmistautuu selvästi siihen, että markkinoilla tehdään tilaa GMO-uuselintarvikkeille. Sellainen ei vastaa Euroopan kuluttajien tai kuluttajaliikkeiden tavoitteita.

Meppi Esko Seppänen laatii europarlamentin ITRE-valiokunnalle lausunnon GMO-tuotteiden jäljitettävyysasetuksesta.