Ydinjätteen loppusijoituksesta, 18.7.2002 Tulosta

Esko Seppänen 18.7.2002

Toimin Euroopan parlamentin raportin laatijana komission esityksestä, jonka mukaan EY ja Euratom halutaan liittää osapuoleksi käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Raporttini hyväksytään parlamentin syyskuun täysistunnossa.

Yleissopimus on itse asiassa ollut jo vuoden voimassa, ja EU:n jäsenmaat ovat - Portugalia lukuun ottamatta - sen hyväksyneet ja kansanedustuslaitoksissaan ratifioineet. Lissabon tulee muiden perässä.

Jäsenvaltioissa sopimus on siis hyväksytty, ja kyseessä näyttäisi olevan pelkkä muodollisuus. On perusteltua liittää sopimukseen ne yhteisöt (EY ja Euratom), joiden puolesta toimivalla EU:n komissiolla on itsenäistä toimivaltaa jätehuollon turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

EU ei voi liittyä sopimukseen, sillä se ei ole itsenäinen oikeushenkilö. Yleissopimuksen johdanto on yksiselitteinen. Johdannon xii-kohdan mukaan "jokaisella maalla on oikeus kieltää alueelleen ulkomaisen käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen maahantuonti".

Yksityiskohtaisemmin on sama asia ilmaistu yleissopimuksen artiklassa 27, jonka mukaan rajat ylittäville kuljetuksille pitää aina olla määränpäävaltion lupa.

EU:n komissio haluaa kuitenkin esittää varauman tähän nimenomaiseen artiklaan, jossa vastaanottavalle maalle annetaan oikeus kieltää ydinjätteen maahantuonti!

Sen perusteella piti herättää kysymys siitä, onko mahdollista, että EU:ssa valmistellaan jotain sellaista lainsäädäntöä, jonka perusteella jäsenmaa ei voi kieltäytyä ryhtymästä muiden maiden käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikaksi. Asia on erityisen kiinnostava Suomen näkökulmasta. Onhan eduskunta antanut luvan - ensimmäisenä EU-maana - loppusijoituslaitoksen rakentamiselle. Saattaako siis Suomi joutua vastaanottamaan myös muiden maiden käytettyä ydinpolttoainetta?

Asian selvittämisen pohjana oli edellisen ympäristökomissaari Britt Bjerregaardin vastaus kirjalliseen kysymykseeni vuodelta 1997. Hän tulkitsi 3/92/Euratom-direktiiviä niin, että ydinjätekuljetuksissa, ja hän tulkitsee tässä tapauksessa käytetyn polttoaineen ydinjätteeksi, on aina pakollinen ilmoitusmenettely määränpäävaltion viranomaisille ja että heillä on aina mahdollisuus olla hyväksymättä kuljetuksia.

Kysyin komissiolta, jonka edustajat olivat ITRE-valiokunnassa ilmoittaneet valmistelevansa muutosesitystä sanottuun direktiiviin yleissopimuksen artiklaan 27 ehdotetun varauman pohjalta, voiko sen mielestä jäsenmaa yksipuolisesti kieltää käytetyn ydinpolttoaineen maahantuonnin sen loppusijoittamista varten.

Asiasta kiinnostuneiden luettavissa on yhteenvetoni viestien vaihdannasta näiden kotisivujeni englanninkielisessä osastossa.

Vedin viesteistä seuraavat johtopäätökset:

1. EU:n jäsenmaa voi yksiselitteisesti ja yksipuolisesti kieltää käytetyn ydinpolttoaineen tuonnin EU:hun kuulumattomasta maasta.

2. Komissio haluaa tehdä varauman yleissopimuksen 27. artiklaan, koska se tekee muutosta direktiivin 92/3/Euratom artiklaan 11 tai 12.

3. Yleissopimus koskee sekä ydinjätettä että käytettyä polttoainetta.

4. Käytetystä ydinpolttoaineesta tulee komission tulkinnan mukaan radioaktiivista jätettä siinä vaiheessa kun sitä ei enää jälleenkäsitellä vaan se kuljetetaan loppusijoituspaikkaan. Siinä vaiheessa sitä alkavat koskea eri säännökset kuin käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksia ja vastaanottava maa saa Euratom-direktiivinkin mukaan lisää oikeuksia (joihin kuuluu maahantuonnin kielto).

Olin tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen nykyiselle komissiolle. Se kuului seuraavasti: "Vastatessaan kirjalliseen kysymykseeni E-1734/97 komissaari Britt Bjerregaard totesi, että jos käytetty ydinpolttoaine sijoitetaan loppuvarastoon, se on tulkittavissa radioaktiiviseksi jätteeksi ja sen kuljetusten osalta on myös EU:n sisällä vastaanottavalla maalla oikeus kieltää sen maahantuonti. Valmistautuessaan allekirjoittamaan kansainvälisen yleissopimuksen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuudesta komissio näyttää esittävän varauksen 27 artiklaan niin ettei - Euratom-sopimuksen tulkintaan perustuen - EU:n sisällä vaadita vastaanottavan maan suostumusta yleissopimuksessa määritellyllä tavalla. Lisäksi komission edustaja ilmoitti parlamentin ITRE-valiokunnassa, että komissio valmistelee asiasta uutta direktiiviä. Mikä on komission tulkinta nykyisiin EY:n ja Euroatomin sopimuksiin liittyen, onko käytetyllä ydinpolttoaineella yhteismarkkinat vai onko vastaanottavalla maalla oikeus kieltää sen maahantuonti ja loppusijoitus?"

Energiakomissaari Loyola de Palacio vastasi komission puolesta 11.7.2002 tällä tavalla:

"Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen IX luvussa perustetaan ydinalan yhteismarkkinat. Euratom-sopimuksen 93 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan mm. poistamaan väliltään kaikki vientiä ja tuontia koskevat määrälliset rajoitukset Euratom-sopimuksen liitteeseen IV sisältyvässä A1 luettelossa mainittujen tuotteiden osalta. Vaikka käytetty polttoaine ei sellaisenaan esiinnykään luettelossa, sen aineosat esiintyvät. Tästä syystä yhteismarkkinoita koskevia Euratom-sopimuksen sääntöjä sovelletaan käytettyyn polttoaineeseen.

Jos käytetty polttoaine tuodaan maahan yksinomaan pysyvää varastointia eikä jälleenkäsittelyä varten, sitä ei katsota enää käytettävän ja siitä tulee Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 3. helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/3/Euratom 2 artiklan määritelmän mukaista radioaktiivista jätettä. Radioaktiivisena jätteenä sen tuonnin kieltäminen sallitaan direktiivin 6 artiklassa tapauskohtaisesti direktiivin 3 artiklan erityisedellytysten vallitessa. Käytettyyn polttoaineeseen, jota ei katsota radioaktiiviseksi jätteeksi, sovelletaan Euratom-sopimuksen IX luvussa perustettujen ydinalan yhteismarkkinoiden yleisiä sääntöjä.

Komissio valmistelee direktiivin 92/3/Euratom tarkistamista asiantuntijaryhmän SLIM-aloitteen (Simpler Legislation for Internal Market, yksinkertaisempi lainsäädäntö sisämarkkinoille) yhteydessä laatiman raportin suositusten perusteella. Tarkistuksessa tullaan ehdottamaan direktiivin 12 artiklan muuttamista siten, että se on yleissopimuksen määräysten mukainen."

Tämä vastaus hieman mutkistaa tilannetta. Direktiivin 6. artiklan 2. kohdan mukaan vastaanottava maa ei saa asettaa radioaktiivisen jätteen kuljetuksille ja maahantuonnille tiukempia ehtoja kuin on asetettu vastaavalle oman maan jätteelle (esimerkiksi käytetylle ydinpolttoaineelle). Mutta 3. artiklan mukaan kuljetus- ja käsittelyehtojen pitää sitten taas olla sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten kanssa, muun muassa nyt hyväksyttävänä olevan yleissopimuksen kanssa, ja siinä on selkeät määräykset vastaanottavan maan oikeudesta kieltää ydinjätteen ja käytetyn polttoaineen maahantuonti. EU:n puolesta siihen asiaan ole tehty varaumaa.

Asia on kuitenkin monimutkainen. On voimia, jotka haluavat yhteisöllistää käytetyn polttoaineen - eli radioaktiivisen jätteen - loppusijoituksen. Paineita tuo mukanaan myös EU:n laajeneminen, kun monet siirtymätalouden maat eivät voi viedä jätteitään Neuvostoliittoon alkuperäisten jäte-ehtojen mukaisesti.

On syytä olla valppaana sen suhteen, mitä lainsäädäntöä EU:ssa asiasta tuotetaan. On seurattava erittäin tarkasti nyt valmisteilla olevaa direktiivin 3/92/Euratom muutosta.