EU vie köyhiltä kalatkin vedestä, UV 4/2004 Tulosta

UV 4/2004

 Kalavalkuainen on maailmassa hupeneva luonnonvara.

 Teollisen tehokalastuksen EU:ssa ei riitä kalaa kaikille.

 EU on laajentanut kalavesiään yli kahdenkymmenen kehitysmaan kala-apajille.

Lisää kalaa kalastussopimuksin

 Noin 40 % EU:n kalakysynnästä tyydytetään tuontikalalla.

 Sitä varten EU on sopinut 21 maan kanssa siitä, että EU-maiden kalastajat saavat kalastaa niiden vesillä. Siitä maksetaan näille maille noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

 Se merkitsee tulonsiirtoa EU:n budjetista joidenkin eteläisten jäsenmaiden (ennen muuta espanjalaisten mutta myös portugalilaisten ja ranskalaisten) kalastajien hyväksi. On laskettu, että sillä rahalla EU:hun saadaan noin 30 000 työpaikkaa.

 Osa vastaavista työpaikoista on pois kehitysmaiden köyhiltä. Heidän vesiään tyhjennetään teollisesti kaloista. Se saattaa viedä ruuan kehitysmaiden ihmisten pöydästä.

 Kalastussopimuksia perustellaan EU:ssa myös niin, että niiden avulla estetään ylikalastus EU:n omilla vesillä. Peruste ei ole kestävä. EU:n vesialueilla ei kalastusta voida nykyisestään, vaan jo nyt kalastusta joudutaan rajoittamaan ja kiintiöimään.

 Esimerkiksi Madagaskarin sopimus

 EU:n komissio on sopinut Madagaskarin hallituksen kanssa siitä, että vuosina 2004-2006 yhteensä 40 eurooppalaista nuottaa käyttävää pakastusalusta saa pyytää vuosittain 11 000 tonnia kalaa maan vesialueilta. EU maksaa siitä 2,5 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa.

 Näitä sopimuksia on Intian valtameren alueella tehty Madagaskarin ohella Seychellien, Mauritiuksen ja Komorien kanssa lähinnä tonnikalan pyyntiä varten. EU:n omilla vesillä mainittu kalalaji on mitä perusteellisimmin ylikalastettu.

 On sovittu, että EU-maiden alukset työllistävät yhteensä 40 madagaskarilaista merimiestä, mutta ei ole laskettu, moniko paikallinen kalastaja menettää saalista kamppailussa kalasta EU-maiden ylivertaisia kalastusaluksia vastaan.

 EU maksaa osan kehitysmaiden saamista korvauksista tieteellisiin tarkoituksiin merien elämän elvyttämiseksi. Sillä tavalla helpotetaan ekologisia omantunnon tuskia.

 Kalastusimperialismia?

 Kehitysmaiden hallitukset ovat innokkaita myymään kalastusmonopolioikeuksia EU:lle. Ne saavat sopimuksista lyhyellä aikavälillä käteistä rahaa, mutta mitkään pitemmän ajan tarkoitukset eivät toteudu yhtä hyvin: näiden maiden pitäisi kehittää omia kalastus- ja jalostuslaitoksiaan omien luonnonvarojensa hyödyntämiseksi.