Työn orjat ja heidän piiskurinsa, Hymy 8/2007 Tulosta

Mehiläiset ovat olleet ihmisten kotieläimiä jo 6000 vuotta. Albert Einstein on sanonut näistä rakkaista ystävistämme, että jos mehiläiset katoaisivat maapallolta, ihmislajilla olisi elinaikaa vain neljä vuotta. Jos ei olisi mehiläisiä, ei olisi pölytystä, ei kasveja, ei eläimiä - eikä ihmistä. Ne turvaavat kasvien elämän ja lajien uusintumisen.

Vaikka Einstein ei ollut tämän alan miehiä, asiat voisivat hyvinkin kehittyä siihen tapaan kuin hän sanoo.

Uutisissa esiintyy jo huolestuttavia otsikoita siitä, miten mehiläisiä katoaa jäljettömiin ennätysmäärin USA:ssa, eikä Eurooppakaan ole siitä ilmiöstä vapaa. Yhtenä päivänä mehiläiset eivät palaa työmatkalta kotipesäänsä - ja jäljelle jääneet yksilöt ovat usein sairaita. Tutkittaessa on vainajista löytynyt suurin piirtein jokainen mahdollinen mehiläisvirus.

Kun käytetään kirjainyhdistelmää CCD (Colony Collapse Disorder eli mehiläisyhteisön tuhoutumishäiriö), sillä tahdotaan sanoa että mehiläisiä kuolee joukoittain. Kun normaalisti pesien asukeista, joita voi olla jopa 60 000, kuolee noin 10 %, CCD on sitä, että niistä kuolee jopa 80 %. Huolestuttavaa on, että muut eliöt välttävät CCD-pesien uutta käyttöönottoa. Ilmiötä on tulkittu niin, että pesät ovat tavalla taikka toisella saastuneita.

Mehiläiskuolemat varsinkin USA:ssa lienevät yhteydessä peltojen teollisuusmaiseen suurviljelyyn. Kun tuotetaan suurempia satoja, tarvitaan entistä enemmän pölyttäjiä. Kun niitä ei riitä pelloille luonnon omin voimin, pölyttämisestä on tullut miljardibusiness: maanviljelijät vuokraavat mehiläisfarmeilta vuokrapölyttäjiä. Niitä kuljetetaan paikasta toiseen kuin siirtotyöläisiä.

Rekkojen kuljetuslaatikot ovat lastaustilaa säästäviä paketteja, joihin mehiläiset on ahdettu. Arvellaan, että tilanpuute aiheuttaa stressiä, joka altistaa mehiläiset punkkien ja loisten levittämille sairauksille (joita vuokrapölytyksen käyttö levittää saastuneilta alueilta puhtaille). Mitä isommasta mehiläiskapitalistin pesävarannosta on kysymys, sitä enemmän hänen mehiläisistään kuolee selittämättömällä tavalla.

Ongelma on myös riistettyjen työläismehiläisten ruoka, joka luonnossa on siitepölyä ja hunajaa. Kun vuokra- eli siirtotyöläisiä ruokitaan keinoruualla (jonka tuottaminen on iso business), se vähentää mehiläisten luonnonmukaista sairauksien vastustuskykyä.

Roskaruokinnan ohella mehiläisten perimää manipuloidaan keinosiementämällä kuningattaria muninnan tehostamiseksi. Normaalisti nämä luonnon munintakoneet pysyvät käynnissä useita vuosia, mutta teollisuusmaisten pölytyspalvelujen pesissä kuningattaret pannan vaihtoon jopa vain puolen vuoden välein.

Mehiläisten luonnollisia vihollisia ovat punkit, jotka vaikuttavat niiden suolistoon ja immuunijärjestelmiin. Kun punkkeja torjutaan hyönteistorjunta-aineilla, ne kehittävät sille usein nopeasti vastustuskyvyn ja jatkavat tuhotöitään pesissä heikentämällä mehiläisten ruuansulatusta ja suuntavaistoa. Jos eläin ei löydä takaisin pesälle, se kuolee. Suunnistusongelmia saattavat aiheuttaa myös sähköiset kentät: sähkö- ja voimalinjat ja jopa (kännyköiden) radioaallot.

Mehiläisten ongelmia lisäävät kasvinsuojeluaineet. Ranskassa on kielletty niistä pahin imidacloprid, jonka käytön seurauksia mehiläisfarmarit kutsuvat "hullun mehiläisen taudiksi".

Saksalaisessa Jenan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan geenimuunnellun Bt-maissin luontainen kasvinsuojelubakteeri heikentää mehiläisten suoliston seinämiä ja avaa tien virusten sisäänpääsylle.

Geenimuunnelluilla lajikkeilla saattaa yleisemminkin olla tämän tapaisia vaikutuksia luontoon. Sitä ei tiedetä varmasti, kun ei ole tutkittu - geenimanipuloinnin ollessa niin tuore ilmiö - ihmistekoisten GM-kasvilajikkeiden kaikkia vaikutuksia pieneliöihin. Saattaa syntyä uusia elinvoimaisia bakteeri- ja viruskantoja, joita vastaan eliöiden immuunijärjestelmät eivät tuota vastustuskykyä.

Sitä kautta kuolevat ensin ystävämme, mehiläisten tapauksessa kasvien pölyttäjät, ja sen jälkeen - mutta tuskin ihan neljässä vuodessa? - kasvimaailmasta riippuvainen ihmislaji.

Ihmisten joukkokuolemista edistää peltojen käyttäminen ruuan tuotannon sijasta energian tuotantoon.