Kerjäläisooppera, 22.3.2007 Tulosta

Tämä on Esko Seppäsen kirjoitus Helsingin Kaupunginteatterissa esitettävän näytelmän käsiohjelmaan. Kerjäläisoopperan ensi-ilta oli 22.3.2007.


Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna, kysyy Bertolt Brecht.

Hänen vastauksensa on näytelmä ajalta, jolloin kapitalisteilla oli kasvot toisin kuin tänään. Meidän aikamme reaalikapitalismi on kasvotonta, ja valtaa siinä käyttävät mystiset markkinavoimat, nuo pörssisalien ketterät toimitsijat, rahan hämärämiehet ja -naiset, jotka eivät välitä kanssaihmisten toimeentulosta edes kolmen pennin vertaa.

Markkinat ovat villit ja vapaat, mutta "vapaa markkinatalous" ei ole järjestyksetön tila. Vanhojen työyhteisöjen jäljiltä oleva maailmanmalli on korvattu uudella kapitaalin järjestyksellä, joka turvaa pääomien vapaan liikkeen. Tavoitellaan pääomien kollektiivista hyvinvointia, eräänlaista kapitaalin kommunismia, jossa ahneet toimeenpanevat jaon sen mukaan että itselle kaikki, suunnattomasti yli oman tarpeen.

Kapitaalin asiamiehillä ja -naisilla, jotka tarvitsevat omapoliitikkonsa vallan vaihtohevosiksi, on tänään yhteiskunnallinen hegemonia. Sen ovat valtiot heille myöntäneet avaamalla ovet ja ikkunat pääomien vapaasti tulla ja mennä. Yhteiskunnan rakenteisiin kätketty hallitseva aate on rahan tuotto. Sitä lisää halpatyön maihinnousu ja elävän työn mukavuusliputus maasta ulos.

Aineellinen tuotanto on globalisoitu. Tehtaat viedään rahan metropoleista halvan työn, luonnonvarojen ja saastuttamiskelpoisen ympäristön luokse. Pääomalle haetaan korkein tuotto piittaamatta siitä aiheutuvista sosiaalisista tai ekologisista kustannuksista. Markkinavoimat turvaavat omistajien edun, joka on muiden edut poissulkeva.

Teollisuuden tuotantotavan mukaan rakentuneiden elämänkäytäntöjen tilalle ovat tulleet palvelu-, yrittäjä- ja etätyöt - ja työttömyys - ilman perinteisiä työyhteisöjä. Sitä kautta on muuttunut ihmisten arki. Työ ei enää määrää ihmisten elämisen rytmiä, paitsi niille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Vapaista kansalaisista tehdään rahan myllytyksessä alamaisia, mihin tarvitaan suostutteluapua medialta. Todellisuuden tuotannossa kamppaillaan tajunnantuotantovälineiden hallinnasta, oikeudesta määrittää ihmisen kuva, ja sekin on Iso Business.

Politiikan vaihtoehdot ovat anglo-saksinen omistajakeskeinen malli ja pohjoismainen valtiokeskeinen hyvinvointimalli. Jälkimmäinen on jäänyt jyrän alle. Kun sopimusyhteiskunta rakentuu korporatismin pyhän kolmikannan varaan, jossa osapuolia ovat valtio, ay-liike ja suuryritykset, globalisaatio tekee siitä lopun. Kun kansainvälinen raha puhuu, ei ole enää kauan tarvetta sopia.

Pääomat on tuotteistettu, arvopaperistettu, pörssitetty. Rahaa tehdään rahasta, enimmäkseen muiden rahoilla. Markkinoilla on rajaton likviditeetti, ja investointeja tehdään uuteen rahaan eikä uuteen tuotantoon. Esiintyy omistusrutsaa: omaisuus on ketjutettu omistettavaksi moneen kertaan. Sitä kautta yksityisomistus on entistä suuremmassa määrin virtuaalista, eli omistetaan yhä enemmän ei-todellista rahaa. Se ei tarkoita, etteikö Suomessa olisi toteutettu kymmenen vuoden aikana historiamme merkittävin reaaliomaisuuden rahaksimuutto verottomin osingoin ja aliverotetuin myyntivoitoin.

Markkinoilla pelataan "johdannaisilla". Ne ovat virtuaalisia, tyhjästä synnytettyjä arvopapereita, paitsi että ne eivät ole papereita vaan pelkkiä sähköisiä merkkejä tietokoneiden muisteissa.

Näitä pörssituotteita ostavat ja myyvät, usein keinottelutarkoituksessa, "markkinavoimat", joita ovat erilaiset eläke-, sijoitus- ja hedgerahastot. Niiden rahasalkkujen hoitajat eivät keinottele omillaan vaan muiden rahoilla. He syövät kuormasta optionsa ja bonuksensa, joilla viimeisin maailmanennätys tehtiin vuonna 2006.

Eniten riskejä ottavat kansainväliset hedgerahastot, joiden osuuksia ei voi ostaa vapaasti Suomessa. Jos ne olisivat pankkeja, ne olisivat roskapankkeja, mutta kun ne ovat rahastoja, ne tarvitsevat spekuloitsemista sekä nurkkauksia, kaappauksia ja valtauksia varten luottopankit. Pankin perustaminen ei ole enää mitään rahaston perustamiseen verrattuna, mutta pankkeja tarvitaan silti keräämään ihmisten säästöt - ja eläkelaitoksia keräämään tulevat eläkerahat - keinottelun rahoittamistarkoituksiin.

Rahastojen pääomat ovat kansainvälisten rahasirkusjonglöörien palloja ja keiloja, joita sijoitetaan nopeiden voittojen toivossa osakkeisiin, osuuksiin, johdannaisiin, korkoihin, valuuttoihin, roskavelkakirjoihin, energiaan ja raaka-aineisiin. Rahastojen sairas tehtävä on tyhjentää terveet yhtiöt irtonaisesta rahasta. Postilaatikkonsa ne vievät veroparatiiseihin.

Niiden kautta maailman rahamarkkinat on ketjutettu toinen toisistaan riippuvaisiksi lenkeiksi. Kun heikoin lenkki pettää, alkaa rytinä. Vaikka kapitalismin Suuri Ihme on sen uskomaton joustamis- ja joustattamiskyky, yhdenkin rahaston tai pankin kuperkeikka saattaa käynnistää tsunamin kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Sen alle jää silloin myös "kommunistisen" Kiinan keskuspankki, yksi maailman suurimmista sijoittajista.

Kansainvälisillä pikavoittorahastoilla ei ole julkista valvontaa. Ne edustavat kapitaalin uutta järjestystä, spekulationismia, jossa koko maapallo on yksi ja sama tila pääomien edestakaisinliikuttelulle. Rahoja ohjaavat maiden välillä näkymättömät kädet. Niillä on myös näkymättömät jalat, jotka ne ottavat heti alleen kun niitä uhkaa jossakin yhteinen etu. Se taas on vastakohta sille, että yhteisestä tehdään yksityistä, julkista valtaa privatisoidaan ja hyvinvointipalvelut kilpailutetaan ja ulkoistetaan köyhien ulottumattomiin.

Suomessa on EU:n mittapuun mukaan yli puoli miljoonaa köyhää, kerjäläisoopperan sankaria. On myös rikkaita, enemmän kuin koskaan.