Esko Seppänen

Kun aikaa on, viimeiset pari viikkoa olen tavannut Michael Hardtin ja Antonio Negrin uusinta kirjaa "Commonwealth" (The Belknap Press of Harvard University Press, 2009). Se on jatkoa heidän aikaisemmille tuotteilleen "Empire" ja Multitude", joita esittelen näillä kotisivuillani osastossa "Aate ja ismit".

Hardt on amerikkalaisen Duke-yliopiston professori ja Negri entinen punavanki, Italian punaisten armeijakuntien ideologeja.

Herrat ovat lukeneet paljon ja operoivat filosofisilla käsitteillä, joita on tosi vaikea suomentaa.

Trilogian kirjojen subjekti on "multitude", jolla tarkoitetaan globaalisesti kaikkia meitä, jotka emme ole vallankäytön subjeteja, siis kaikkinaista väkeä, rahvasta, kirjavaa ihmisjoukkoa, ihmisten moninaisuutta.

"Empire", joka on jonkinlainen globaalinen omaisuuden tasavalta ja jossa elämme pääoman arvonlisäyksen ehdoilla, on kansallisvaltioiden merkityksen vähenemisen ajan ja niiden lopun jälkeinen maailmanyhteisö, jota hallinnoivat erilaiset eliitit ilman kirjoitettuja lakeja ja normeja, tai jos ne on kirjoitettu, ne joustavat vallanpitäjien kulloisenkin tahdon mukaan heidän edukseen.

Hallitseva teema on multituden suhden käsitteeseen "the common" (Yhteinen), joka on koko ihmiskunnan yhteisesti tuottama henkinen ja fyysinen varallisuus. Tärkeää on biovalta, jota hallitaan biopolitiikalla ja ja johon kuuluvat ihmisen uusintamisen ohella luonnon antimet meidän kaikkien käyttöön ja erilaiset inhimilliset hengentuotteet kuten tiede ja taide sekä informaatio, tieto, mielikuvat, mielihalut ja sosiaaliset suhteet.

Näistä aineksista kirjoittajat kutovat verkon, joka asetetaan kapitalismia vastaan ja sen sijalle. Siihen vaaditaan vallankumous, jolla tähdätään multituden kasvattamiseen uudenlaisiksi ihmsiksi vapaaksi kaiken sellaisen "Yhteisen" korruptoitumisesta, jota edustavat perhe, yritykset ja kansakunta. Siis hiiten ne kaikki!

Ja mikä tilalle? Rakkaus ja demokratia. Siis todella, kirjoittajat haluavat vallankumouksen, jolla tuhotaan vanhat instituutiot, jotta maailmassa voisi vallita yleinen rakkauden tila (à la 1960-luvun hippiliike).

Kapitalismin vaihtoehto jää köykäiseksi ja osin pelotattavaksikin, mutta kirja on niitä harvoja yrityksiä, joilla perinteinen EI-liike pyritään uudistamaan myös KYLLÄ-liikkeeksi. Lopputulos on minulle Empiren ja Multituden oivallisten analyysien jälkeen pettymys. Miksi, sitä arvioin lähiaikoina näillä sivuilla.