Esko Seppänen

Lähetin Helsingin Sanomien lukijoiden palstalle tänään seuraavan kirjoituksen:

”Olen ihmeissäni tavasta, jolla EU aikoo pelastaa Kreikan vararikolta.

Konkurssiuhan aiheuttaa maan ylivelkaantuminen vääriin tarkoituksiin. Lainat syötiin kädestä suuhun.  Näitä lainoja myöntämällä pankit tekivät suuria voittoja, joiden kasvattamisen houkuttelemina ne jatkoivat luotottamista ottamatta huomioon Kreikan lainanottajien mahdollista maksukyvyttömyyttä. Tilastojen vääristelyssä Kreikan hallitusta konsultoi vastuuttomalla tavalla yksi USA:n pankkikriisin syyllisistä Goldman Sachs-pankki, joka jatkoi riskipolitiikkaa systeemikriisin jälkeenkin USA:n valtiovallan annettua toimillaan suurpankeille käytännön pelastustakuut riskien realisoitumisen tapauksessa.

Taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitzin mukaan USA:n politiikka pankkiensa pelastamisessa perustui voittojen privatisoimiseen ja velkojen sosialisoimiseen. Sitä samaa Suuren Moraalikadon politiikkaa toteutetaan nyt EU:ssa.

Kreikan kriisin suursyyllisiä ovat luotonantajat, pankit ja sijoittajat. Ne - ja tietysti kapitalismissa elettäessä myös niiden omistajat - pitää saada vastuuseen teoistaan. EU tai Suomi eivät ole Kreikka-syyllisiä, ja silti ne ovat ottamassa täyden pelastusvastuun tilanteessa, jossa ei pelasteta Kreikkaa vaan sen velkojat.  Käytännössä vastuun jakaminen voi tapahtua vain kaikkien velkojen uudelleenjärjestelyn kautta leikkaamalla lainanantajien saamisista osa pois. Sodan jälkeen Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois, ja sen periaatteen mukaan pitää nyt leikata Kreikan lainanantajien saamisia.

Sillä tavalla voidaan myös vähentää ongelmia, jotka aiheutuvat "sisäisen devalvaation" pakoista: työttömyyden kasvusta, palkanalennuksista ja suurista sosiaaliturvan leikkauksista.

On vähennettävä Kreikan velkoja eikä vain siirrettävä velkaantumista uusille maksajille, meille. Jos pankit vapautetaan sijoitustoimintansa riskeistä eurooppalaisin julkisin varoin, Suomen ei pidä siihen suostua. Sillä tiellä tulevat pian vastaan EU-maista Espanja, Portugali ja jotkut muutkin maat.”

Saa nähdä, pitääkö Helsingin Sanomat tätä näkökulmaa niin tärkeänä, että se julkaisee kirjoitukseni.