Esko Seppänen

On ollut murheellinen kevät syystä, joka löytyy Helsingin Sanomista sunnuntaina, jos sen osaa löytää. Siksi olen täydentänyt tätä palstaa harvakseltaan.

Kyseisessä lehdessä oli eilen (26.5) pikku-uutinen, jonka mukaan ”EU:n komissio on hyväksynyt Suomen ohjelman valtiontuen myöntämiseksi viljelijöille, jotka ovat vaikeuksissa talouskriisin vuoksi” ja ”tukiohjelmalla pyritään turvaamaan rahoitus tämänhetkisessä finanssikriisissä”.

Mielenkiintoni heräsi.

Missä sellaisissa erityisissä vaikeuksissa ”talouskriisin vuoksi” ovat viljelijät, että heille ruvetaan maksamaan Suomen valtion varoista kriisitukea? Mitä sellaisia erityisiä vaikeuksia ovat kohdanneet viljelijät ”tämänhetkisessä finanssikriisissä”, että on perusteita avustaa navettojen rakentajia ja puimakoneen ostajia kaikkien muiden veronmaksajien varoista?

Kun selvitin asiaa, minulle selvisi, että hallituksen esityksessä 34/2010 ehdotetaan tällaista tukea maksettavaksi viljelijöille yhteensä 22 miljoonaa euroa ja enimmillään 15 000 euroa viljelijää kohden. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen toisessa käsittelyssä yksimielisesti. Kukaan kansanedustaja ei siis kyseenalaistanut ilmaisen rahan jakoa maatalousyrittäjille. Muille yrittäjille ei ole jaossa ilmaista rahaa.

Monet viljelijät ovat aidosti ylivelkaantuneet. Siihen vaikuttaa vähintään yhtä paljon - ja paljon enemmänkin - peltomaapohjalle maksettavat ruhtinaalliset korvaukset siitä, että maata ei käytetä viljelyyn. EU:n ”luonnonhoitopelloista” ja muista tosiasiallisista kesannointitoimista maksettavat viljelystä pidättäytymisen korvaukset määrittävät peltojen vuokraushinnat niin korkeiksi, että oikeat viljelijät velkaantuvat ostaessaan vuokrapeltoja viljelyyn.

Kyseenalaistan sen, että velkaantuneiden viljelijöiden ylikorkeasta (ja EU-tukien vääristämästä) maan hinnasta aiheutuneita velkoja maksetaan Suomen valtion varoista pankeille ”talouskriisin” verukkeella. En voi hyväksyä velkaantumisen aiheutuneen mistään yleisestä ”finanssikriisistä”. Niillä perusteilla pitäisi tukea ihan muita yrittäjiä kuin EU:n maatalouspolitiikalla lihotettavien pellonomistajien tuotannosta luopumista. Vastaavasti samalla politiikalla ajetaan perikatoon niitä viljelijöitä, jotka yrittävät saada elantonsa tuotannosta. Peruste on ihan yhtä väärä kuin vuoristokorvauksen maksaminen Pohjanmaan lakeuksien tiloille.

Muistutan, että Suomessa omien veronmaksajien rahoista maksettavat kansalliset tuet ovat kaikista EU-maista kolmanneksi suurimmat Ranskan ja Saksan jälkeen. Mutta se, että niitä maksetaan vielä lisää viljelijöille ”talouskriisin vuoksi”, on sumutusta, kikkailua ja pelleilyä meidän suomalaisten veronmaksajien kustannuksella.

Kun muut maksattavat maanviljelynsä EU:lla, Suomi maksaa sen itse. Pieni Suomi käyttää EU-maista kolmanneksi eniten rahaa (1 203 miljoonaa) kansalliseen tukeen. Enemmän maksoivat vuonna 2008 viljelijöilleen itse vain suuret Ranska (2 036 miljoonaa) ja Saksa (1 274 miljoonaa). Suomi siis maksaa omista varoistaan maataloustukia enemmän kuin eteläiset Italia, Espanja ja Kreikka tai maatalousriippuvaiset Puola ja Hollanti tai pohjoiset Tanska (112 miljoonaa) ja Ruotsi (99 miljoonaa). Näyttää siltä, että Tanskaan ja Ruotsiin verrattuna meille tulee tätä kautta yli miljardi euroa enemmän nettojäsenmaksua, joka muutenkin on kasvusuunnassa

Lähetin Helsingin Sanomien lukijoiden palstalle tänään seuraavan kirjoituksen:

”Olen ihmeissäni tavasta, jolla EU aikoo pelastaa Kreikan vararikolta.

Konkurssiuhan aiheuttaa maan ylivelkaantuminen vääriin tarkoituksiin. Lainat syötiin kädestä suuhun.  Näitä lainoja myöntämällä pankit tekivät suuria voittoja, joiden kasvattamisen houkuttelemina ne jatkoivat luotottamista ottamatta huomioon Kreikan lainanottajien mahdollista maksukyvyttömyyttä. Tilastojen vääristelyssä Kreikan hallitusta konsultoi vastuuttomalla tavalla yksi USA:n pankkikriisin syyllisistä Goldman Sachs-pankki, joka jatkoi riskipolitiikkaa systeemikriisin jälkeenkin USA:n valtiovallan annettua toimillaan suurpankeille käytännön pelastustakuut riskien realisoitumisen tapauksessa.

Taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitzin mukaan USA:n politiikka pankkiensa pelastamisessa perustui voittojen privatisoimiseen ja velkojen sosialisoimiseen. Sitä samaa Suuren Moraalikadon politiikkaa toteutetaan nyt EU:ssa.

Kreikan kriisin suursyyllisiä ovat luotonantajat, pankit ja sijoittajat. Ne - ja tietysti kapitalismissa elettäessä myös niiden omistajat - pitää saada vastuuseen teoistaan. EU tai Suomi eivät ole Kreikka-syyllisiä, ja silti ne ovat ottamassa täyden pelastusvastuun tilanteessa, jossa ei pelasteta Kreikkaa vaan sen velkojat.  Käytännössä vastuun jakaminen voi tapahtua vain kaikkien velkojen uudelleenjärjestelyn kautta leikkaamalla lainanantajien saamisista osa pois. Sodan jälkeen Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois, ja sen periaatteen mukaan pitää nyt leikata Kreikan lainanantajien saamisia.

Sillä tavalla voidaan myös vähentää ongelmia, jotka aiheutuvat "sisäisen devalvaation" pakoista: työttömyyden kasvusta, palkanalennuksista ja suurista sosiaaliturvan leikkauksista.

On vähennettävä Kreikan velkoja eikä vain siirrettävä velkaantumista uusille maksajille, meille. Jos pankit vapautetaan sijoitustoimintansa riskeistä eurooppalaisin julkisin varoin, Suomen ei pidä siihen suostua. Sillä tiellä tulevat pian vastaan EU-maista Espanja, Portugali ja jotkut muutkin maat.”

Saa nähdä, pitääkö Helsingin Sanomat tätä näkökulmaa niin tärkeänä, että se julkaisee kirjoitukseni. 

Olen vappupuhujana Turun ja Raision vasemmiston vappujuhlissa.

Puhetta tehdessäni olen pohtinut paria ajankohtaista asiaa.

Mitä tulee naapuripuolueen miehen Eero Heinäluoman esille nostamaan maahanmuuttoasiaan, hän ei tunnista oikeaa ongelmaa. Hän on siis väärillä jäljillä.

Ongelma ei ole EU:n ulkopuolelta tuleva halpatyövoima niin kuin hän sanoo, vaan ongelma on EU:n sisältä tuleva keikkaväki. SDP:lle EU on ideologia, ja siinä merkityksessä demareilla on ideologiset silmälaput. 

On perusteltua vaatia muiden EU-maiden reppufirmoja käyttäytymään Suomessa laillisesti, siis lakien mukaan maassa maan tavalla.

Meillä on yli 20 000 ulkomaista rakennustyöläistä, joista vain kuutisen sataa maksaa veroa Suomeen. Samaan aikaan meillä on 30 000 suomalaista rakennustyöläistä työttöminä. Ongelma on, että vieraan työvoiman laillisuusvalvontaa suorittaa vain parikymmentä virkamiestä ja että poliisin erikoisyksikkö keikka- ja reppupalvelurikosten torjumiseksi lakkautettiin jo vuosia sitten. On kuin ei haluttaisikaan tukea suomalaisten työttömien työllistymistä.

Sen sijasta, että hallitus palauttaisi laillisen menon työmarkkinoille, se auttaa pelastamaan ne pankit, jotka ovat antaneet rahaa lainaksi persaukiselle, yli varojensa eläneelle Kreikalle. EU ei pelasta vain Kreikkaa, vaan se pelastaa Kreikalla voittoja tehneet pankit sen periaatteen mukaan että voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan. Pantakoon Kreikan pelastajaksi ne pankit. Leikattakoon niiden Kreikka-lainoista puolet pois siihen tapaan kuin aikoja sitten Suomessa leikattiin seteleistä puolet pois. Sillä tavalla pelastetaan Kreikan työläiset sisäiseltä devalvaatiolta: työttömyydeltä, palkanalennuksilta ja suurilta sosiaaliturvan leikkauksilta. Pantakoon maksajiksi ne pankit, jotka ovat Kreikan velkaannuttaneet ja siitä suuret voitot keränneet.

Jo riittää pankkien omistajien pelastaminen julkisin varoin!

Lisää vapputavaraa Turun puheessani näillä sivuilla 1.5.