Päästökauppa nostaa sähkön hintaa Metalli 49-lehti, 3.11.2003 Tulosta

Metalli 49-lehti, 3.11.2003

 On ihan oikea tavoite alkaa vähentää ns. kasvihuonekaasujen päästöjä, kun on ilmeistä, että maapallon ilmasto lämpenee niiden kasvun seurauksena.

Suomen vihreät ympäristöministerit ottivat EU:ssa Suomelle muita vaikeammin täytäntöön pantavan Kioton ilmastokokouksen velvoitteen päästöjen vähentämiseksi. Suomesta haluttiin tehdä tässä asiassa vihreä mallimaa, eikä sille tarkoitukselle asetettu hintalappua.

Nyt on maksun aika.

Kiotossa USA ehdotti kasvihuonekaasujen torjuntaan sellaista markkinamekanismia, että yritykset voisivat myydä toinen toisilleen viranomaisten niille myöntämiä oikeuksia päästää kaasuja (ennen muuta hiilidioksidia) ilmakehään. Se ei lähtenyt mukaan koko järjestelmään, mutta EU:n komissio innostui ajatuksesta. Se ehdottaa järjestelmän käyttöönottoa EU:ssa vuoden 2005 alusta, vaikka Kioton sopimus velvoittaa kaasukauppaan vastaan vuonna 2008.

EU:ssa asia on huonosti valmisteltu. Ei esimerkiksi ole mitään tietoa siitä, miten päästöoikeudet kirjataan yritysten taseisiin tai miten niitä verotetaan; päästöoikeuskauppaahan voivat käydä myös yksityiset keinottelijat.

Alkujako ratkaisee

Päästökauppadirektiiviä perustellaan niin, että se on vihreä markkinamekanismi. Se ei muka häiritse markkinoiden vapaata toimintaa niin kuin verot ja kiellot.

Kaupankäynnin voittajat ja häviäjät määrittää kuitenkin päästöoikeuksien alkujako, joka ei ole markkinamekanismi, ja siltä osin päästömarkkinat vääristävät kilpailua.

Eri maiden hallitukset jakavat - nyt ensi vaiheessa teollisuudelle - oikeuksia päästää hiilidioksidia ilmaan. Ne yritykset ovat systeemin voittajia, jotka saavat päästöoikeuksia viranomaisilta ohi oman tarpeen ja pääsevät niitä myymään sitä varten perustettavissa päästökauppapörsseissä.

Ne suomalaiset yritykset (Raahen Rautaruukki tai Tornion AvestaPolarit) ovat systeemin häviäjiä, jotka tuottavat lopputuotteita kilpailijoihinsa nähden alas ajetuilla päästöillä. Ne ulkomaiset yritykset hyötyvät, jotka aloittavat päästöjen minimoinnin vasta nyt.

Suomen hallituksen kansallisen päästökiintiön jakoperusteista on par´aikaa käynnissä kova kisa kauppa- ja teollisuusministeriön suosiosta.

Vaikutus sähkön hintaan

Päästöjen pörssittämisen ja hiilidioksidin pörssikaupan suuriin häviäjiin saattaa kuulua sähkön hinta. Sillä keinotellaan.

Sähkökin on Suomessa pörssitetty. Sen hinta ei riipu tuotantokustannuksista vaan pohjoismaisen sähköpörssin pörssihinnoista. On tärkeä ymmärtää tämä: sähkän hinta ei riipu sen tuotantokustannuksista.

Jos on - niin kuin nyt on - sateiden puutteen takia pula norjalaisesta tai ruotsalaisesta vesivoimasta, sähkön hinta nousee.

Järjestelmän kummallisuuksiin kuuluu se, että kaiken sähkön hinnan määrää pörsisssä aina kaikkein kalleimmilla kustannuksilla tuotetun sähkön hinta. Ne, jotka tuottavat halvimmalla, saavat kalliilla tuotetusta sähköstä suurimman hyödyn.

Tämä on Kalifornian tie. Tuottajien ei kannata pian tuottaa sähköä vaan ainostaan myydä sitä. Pörssipelurit vedättävät tukkuosto-, myynti- ja termiinisopimuksen hintaa ylöspäin, ja kuluttajat maksavat. Pelurit eivät ole kiinnostuneita voittojensa investoimisesta uuteen tuotantoon.

Päästökauppa nostaa sähkön hintaa

Jos kallis tuottaja, jolla ei ole päästöoikeuksia, panee myllynsä päälle ja joutuu sitä varten ostamaan pörssistä päästöoikeuksia, sähkön hinta nousee.

Sen päästöoikeudesta maksama hinta ei kuitenkaan mene vain tämän tuottajan asiakkaiden maksettavaksi vaan kaikkien sähkön tarvitsijoiden maksettavaksi. Vesi- ja ydinvoimaloille, jotka eivät tarvitse päästöoikeuksia, sataa ilmaista mannaa taivaasta.

Että tällaista vihreää suunnitelmataloutta eli keinottelua edistetään markkinamekanismin nimissä.