Uusiutuvan energian ongelma, UV 4/2007 Tulosta

Uusiutuvan energian ongelma, UV 4/2007

EU:n komissio ehdotti tammikuussa säädettäväksi direktiivin, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 % kaikesta EU:n energiasta tulee tuottaa uusiutuvilla energiavaroilla.

Luku 20 % on tuulesta temmattu ja johdettu vuosiluvusta 2020.

Maaliskuun huippukokouksessa EU:n jäsenvaltioiden johtajat sitoutuivat tähän tavoitteeseen.

Fossiiliset poltetaan loppuun

Pääosa EU:n - ja koko maailman - energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla.

Kaikesta EU:ssa käytettävästä energiasta 38 % tuotetaan öljyllä, 24 % kaasulla, 18 % kivihiilellä ja muilla kiinteillä polttoaineilla, 14 % ydinvoimalla ja vain 6 % uusiutuvalla energialla. (Sähköntuotannossa vastaavat osuudet ovat ydinvoima 31 %, kivihiili 30 %, kaasu 20 %, uusiutuvat 14 % ja öljy 4 %.)

Fossiilisia aineita poltetaan maapallolla yhä kiihtyvällä vauhdilla. Öljyn käytön rajat kuitenkin tulevat Kansainvälisen energiaviraston ennusteen (9.7.2007) mukaan vastaan hyvin pian, ehkä jo viidessä vuodessa. Maapallon tunnetut öljyvarannot vastaavat noin 30 vuoden nykykulutusta. Uutta öljyä on yhä vaikeampi löytää ja saada maankuoresta ylös.

On tarpeen ottaa käyttöön uusiutuvia energialajeja.

Tänään EU:n energiankulutuksesta uusiutuvien osuus on noin 6 %. Se jakautuu seuraavasti: biomassa ja jäte 4,2 %, vesivoima 1,5 %, tuuli 0,3 %, maalämpö 0.3 % ja aurinko 0.04 %.

Tavoitteeksi keskimäärin 20 %

Syksyllä valmisteltavan direktiivin mukaan uusiutuvan energian 20 prosentin osuus tarkoittaa EU:n keskimäärää. Eri maille tulee erilaiset tavoitteet.

Rajan ylittävät tänään vain Latvia (47 %), Ruotsi (26 %), Suomi (23 %) ja Itävalta (21 %). Nämä maat eivät kuitenkaan pääse direktiiviä pakoon, vaan niille ollaan määräämässä korkeampi tavoite kuin 20 prosenttia. Suomen tavoite on komission papereissa ollut 35-45 %.

EU:n keskimääräisen tavoitteen toteutumisen ratkaisee suurten maiden valmius - ja kyky - siirtyä käyttämään uusiutuvaa energiaa. Sen käytössä jälkijunassa tulevat suurimmat jäsenmaat Englanti (2 %), Saksa (4 %), Puola (5 %) sekä Ranska, Espanja ja Italia (6 %). Niillä kaikilla on rajalliset resurssit lisätä uusiutuvan energian tuotantoa.

EU:n komissio on luvannut, että kansallisia tavoitteita koskevat ehdotukset ovat kunkin jäsenvaltion hyväksyttävissä. Kun syksyllä jokainen maa yrittää saada oman osuutensa mahdollisimman pieneksi, EU:n tavoite sulaa helposti kuin voi auringossa.

Suomen tilanne

Suomi sijoittuu EU:n vertailussa hyvin; meillähän uusiutuvien osuus jo on 23-24 %.

Se on metsäteollisuuden ansiota, sillä uusiutuvasta energiasta ylivoimaisesti suurimman osuuden (lähes 15 %) tuottaa muu teollisuus kuin energiayhtiöt.

Jos Suomen pitää tuottaa nykyistä paljon enemmän uusiutuvaa energiaa, puuta joudutaan polttamaan entistä enemmän - ja sitä myös viedään muihin maihin poltettavaksi. Sen johdosta puun hinta nousee ja sellun tuotanto tulee Suomessa kannattamattomammaksi. Silloin vähenevät ne teollisuuden jäteliemet, joista nyt tuotetaan energiaa, ja ne on korvattava muulla uusiutuvalla energialla (millä?).

Tilannetta ei helpota puun tuonnin väheneminen Venäjältä; tänäänhän viidesosa teollisuuden uusiutuvan energian tuotannosta perustuu tuontipuuhun.

Vesivoiman osuus (alle 5 % koko energiantuotannosta)on vakaa, mutta energian kokonaiskäytön lisääntyessä alenemaan päin. Ei ole enää jäljellä merkittävää koskien rakentamisvaraa (eikä hallitusohjelman kirjaus vesivoiman lisärakentamisesta ole realistinen).

Puun pienkäyttö kattaa 4 % energiantarpeesta, mutta sitä osuutta on vaikea lisätä. Puun kotipoltossa tulevat vastaan myös EU:ssa suunnitellut hiukkaspäästörajat: EU haluaa suojella taajamien ilman laatua puunpoltossa syntyviltä hiukkasilta.

Tuulivoiman osuus Suomen energiantuotannossa on vähäinen: noin 0,2 %. Ilman Suomen rannikoiden muuttamista tuulipuistoiksi (mitä ympäristönsuojelijat vastustavat) sen osuutta ei voida ratkaisevasti lisätä. Tuulivoima ei merkittävästi auta Suomea saavuttamaan EU:n direktiivissä meille määrättäviä lisävelvoitteita, mutta sen käyttöä on syytä lisätä.

Aurinkopaneeleiden ja maalämmön osuus kokonaisuudesta on vielä tuultakin vähäisempi, mutta yksittäisissä tapauksissa ne ovat oivia vaihtoehtoja.

Jätteenpolton luokittelu uusiutuvaksi energiaksi helpottaa tavoitteiden saavuttamista, mutta siinä on hiukkaspäästöt saatava hallintaan.

Kaikkinainen energian säästäminen ja uuden teknologian käyttöönotto ovat vaihtoehtoja, joilla parannetaan käytettävän energian hyötysuhdetta. Ne vähentävät energian kokonaiskäyttöä ja sen myötä alentavat sitä energian määrää, joka meille määrättävän prosenttiluvun mukaan on tuotettava uusiutuvilla.

Atomivoiman dilemma

Mielenkiintoinen vääntö käydään syksyllä Brysselissä ydinvoiman huomioon ottamisessa eri maiden uusiutuvien osuuden tavoitetta määrättäessä.

Ydinvoima, josta lobbarit käyttävät peiteilmausta "päästötön tai vähäpäästöinen energia", ei ole uusiutuva energialaji. Myös uraani on rajallinen luonnonvara, eikä ydinvoiman osuus maailman energiantuotannosta voine koskaan nousta yli 5 prosentin. Uraania ei riitä enempään.

Kun EU asettaa tavoitteeksi vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia samaan aikaan kun se vaatii uusiutuvien käytön lisäämistä 20 prosenttiin, nämä vaatimukset luovat ongelman: atomivoiman lisärakentaminen pakottaa lisäämään myös uusiutumattomien osuutta, koska niiden prosenttimäärä lasketaan koko (atomivoimalla kasvatetusta) energiankäytöstä.

Uutta ydinvoimaa rakentavassa Suomessa ongelma on pieni verrattuna uusiutuvien käytön peräpään valvojaan Ranskaan, joka yrittänee syksyllä neuvotella ydinvoimalle (ja sitä kautta itselleen) erityisaseman vedoten sen päästöttömyyteen. Ilman ydinvoiman erikoiskohtelua tässä direktiivissä ei EU saavuta tavoitettaan, ja epäillä sopii sen saavuttamista muutenkin.

Turve ja peltokasvit

Turve ei ole uusiutuva energiapolttoaine, vaikkei se ole uusiutumatonkaan. Niin kohdellaan turvetta EU:n tilastoinnissa.

Turpeen poltolla ei siis voida lisätä uusiutuvan energian osuutta kokonaisenergiasta, mutta se - hiilidioksidipaukkuna - heikentää Suomen mahdollisuutta vähentää hiilidioksidipäästöjä EU:n vaatimalla 20 prosentilla.

Pelloilla viljeltävä biomassa on sitä itseään: uusiutuvaa energiaa. Suomen peltoala on kuitenkin rajallinen, eikä vaikeissa luonnonolosuhteissa energiakasvien viljely riitä edes EU:n asettaman biopolttoainetavoitteen saavuttamiseen niin että vuoteen 2010 mennessä liikennepolttoaineista vähintään 5,75 % on bioetanolia tai biodieseliä. Energian peltoviljelyllä on jo nyt ollut vaikutus ruuan hintaan, ja ruoka kallistuu sen johdosta tulevaisuudessa vielä enemmän - mikä lisää maapallolla nälänhätää.

Johtopäätös

Kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan arvella, että EU:n meille ensi syksynä asettama uusiutuvan energian lisäkäytön tavoite voidaan saavuttaa vain puun lisäpoltolla.

Sillä on sitten rakenteita mullistava vaikutus puun hintaan, metsien ekologiaan ja metsäteollisuuden tulevaisuuteen Suomessa.